Sanoja
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Sapokka

Sanoja

Olen aina pitänyt sanoista. Esimerkiksi musiikkia kuunnellessani ovat sanat minulle usein tärkeämpiä kuin sävel.

Usein lauluissa sanat saavat erilaisia merkityksiä. Kuulijalle jää varaa luoda sanoille omia merkityksiä. Sanoilla ihminen tekee tunteistaan ja ajatuksistaan konkreettisia, tosia. Meillä on tarve sanoittaa sitä, mitä päämme sisällä liikkuu.

Kristillinen uskomme on paljolti sanoja. Sanoilla kuvaamme sitä, millainen Jumala on ja millaista usko Jumalaan on. Uskollamme on itse asiassa ihan oma erityinen sanastonsa. Sanat synti, armo, luominen ja henki viittaavat uskoon ja uskontoon, vaikka niitä käytetään toki muissakin yhteyksissä: suklaa on syntisen hyvää ja pullossa asuu henki. Kuten laulujen sanoille, myös hengelliselle sanastolle ja kielelle jokainen ihminen antaa oman merkityksensä. Vaikka rippikoulussa ja uskonnontunneilla opimme, mitä tarkoittaa esimerkiksi synti ja sovitus, me jokainen ymmärrämme nuo sanat omista lähtökohdistamme ja elämäntilanteestamme käsin.

Jos kysyisin sinulta, mitä sana rakkaus tarkoittaa, olisi vastauksesi todennäköisesti erilainen kuin minun tai vaikkapa naapurisi. Jos kysyisin sinulta, mitä tarkoittaa sana kattila, olisimme luultavasti enemmän samoilla linjoilla. Jotkin sanat pitävät enemmän sisällään kuin toiset. Tänä kesänä olen toiminut opettajana kahdella rippileirillä. Mielestäni on aina yhtä haasteellista yrittää selittää kristinuskon peruskäsitteitä, niin kuin vaikkapa edellä mainitsemiani sanoja synti ja armo. Tai vaikkapa sitten sanaa rakkaus. Ajattelen, että rippikoulussa ei ole vain tarkoitus luetella oppikirjamaisesti että me uskomme näin ja näin, vaan yrittää saada rippikoululainen ymmärtämään ja kokemaan, mitä mikäkin asia tarkoittaa hänen kohdallaan ja hänen elämässään.

Yritäpä sitten selittää asioita niin, että 25 erilaista nuorta erilaisista lähtökohdista ja elämäntilanteistaan pystyisivät hahmottamaan, että mitä esimerkiksi Jumalan armo tarkoittaa heidän elämässään. Saati sitten kokemaan sen armon. Minulle armo tarkoittaa ajatusta siitä, että Jumalalle riitän juuri tällaisena kuin olen. Että teinpä mitä hyvänsä, näytin miltä tahansa, pystyin tai olin pystymättä mihin tahansa niin Jumalan rakkaus minua kohtaan pysyy. Minä riitän Hänelle juuri näin. Minun lähtökohdistani tällainen armo on se mitä tarvitsen. Toisaalta jollekulle armo merkitsee enemmän sitä, että saa anteeksi ne väärät teot, mitkä mieltä ovat jääneet painamaan. Kuten laulujen sanoja, myös hengellistä sanastoamme selitämme itsellemme sen kautta, millainen oma elämämme on. Ja jokaisella meillä on omanlaisensa menneisyys ja nykyhetki.

Kristittyinä olemme sen haasteen edessä, miten tulkitsemme Jumalan sanaa ja kristillistä uskoamme. Mitä se tarkoittaa käytännön elämässä. Usko ei ole erotettu osa arkielämää vaan se sitoutuu tiukasti jokaiseen elämämme hetkeen. Välillä kristittyjen välillä herääkin kiistoja uskon sisällöstä ja uskosta käytännössä. Kulttuuri ja maantiede vaikuttavat erityisesti elämänkatsomukseemme. Tarvitsemme siis kykyä ymmärtää, että niin kuin ihmiselämä, myös usko on jokaisella erilainen. Saatamme olla samaa mieltä joistain tietyistä perusasioista, kuten vaikkapa siitä että uskomme yhteen kolmiyhteiseen Jumalaan. Mutta se, millaisia tunteita ja kokemuksia uskomme ja elämämme pitävät sisällään, riippuvat kustakin ihmisestä. Myös kirkko on tässä haasteen edessä. Se mitä saarnastuolista sunnuntaisin sanotaan tai mitä piispat medialle lausuvat on osattava sanoittaa niin, että se on jokaisen ihmisen ymmärrettävissä. On oltava mahdollisuus ymmärtää, mitä usko minun elämässäni tarkoittaa. Hienot ja monimutkaiset sanat eivät saa ajaa kokemusten ja tunteiden yli.

Sairaalateologi Minna Kumpukallio
elokuu 2015

kuva: Erkko Vuorensola