Välillä aikuistakin lapsettaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Välillä aikuistakin lapsettaa

1: "Milloin ruoka on valmista?", kysyy aikuinen neutraalisti

2: "En kai minä tässä hässäkässä ole kerinnyt ruokaa laittaa! ", vastaa lapsi vihaisesti vanhemmalle.

"Kylläpä olet lapsellinen!" Uskon, että jokainen meistä on joskus kuullut tai sanonut tuon lauseen parisuhteessaan. Oma tai toisen käytös voi välillä olla lapsellista. Toinen laistaa velvollisuuksistaan ja luottaa, että toinen hoitaa asian kuitenkin. Riidellessä melkein kuulee omassa äänessään sen vaativan viisivuotiaan.

Tai sitten jompikumpi rupeaa vanhemmaksi: "Muistahan pyyhkiä suusi!" Toista pyrkii opettamaan tai kontrolloimaan. Silloin ei kunnioita toisen aikuisuutta.

Muutosta toisen käytöksessä voi toivoa, mutta kunnioittavasti. Oikea muutos lähtee aina muuttujasta itsestään.

Meillä kaikilla on oikeus välillä olla lapsia. Saada huolenpitoa tai kiukutella kuten se uhmaikäinen. Lapseksi voi joskus ruveta yhdessäkin. Juostaan käsi kädessä ja hypätään kahisevan lehtikasaan. Ostetaan irtokarkkeja ja katsotaan piirrettyjä. Unohdetaan huolet ja nautitaan elämästä yhdessä.

On rakkautta suostua välillä toisen vanhemmaksi. Silittää illalla poskesta unten maille. Kestää turhantuntuinen kiukku. Mutta jos asetelmat jäävät liian pitkäksi aikaa vanhempi/lapsisuhteeseen, ei parisuhde voi kovin hyvin.

 

Useimmiten olisi hyvä kohdata toisensa aikuisina. Aikuinen kantaa vastuunsa sekä itsestään että yhteisestä elämästä. Aikuinen antaa toisen vastata omasta elämästään. Aikuiset pystyvät neuvottelemaan tasavertaisina toistensa kanssa. Voidaan sopia yhteisesti ja voidaan pitää kiinni sopimuksista. Molemmat tulevat kuulluiksi ja saavat arvostusta.

 

 

Virpi Tukiainen