Muutoksesta voi selviytyä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Riku Halinen, Kirsi Tieaho, Mette Godenhjelm ja Anne Hokkanen kertovat tunnoistaan, kun kaksi organisaatiota muuttuu yhdeksi

Muutoksesta voi selviytyä

Lukion väki antaa vinkkejä seurakunnalle

Kotkan Lyseon lukio ja Langinkosken lukio yhdistyivät muutama vuosi sitten.

Siitä, millaisia vinkkejä lukion väki antaa seurakunnalle, voi lukea ohesta.

Kotkan, Kymin ja Langinkosken seurakunnat yhdistyvät tämän vuoden aikana. Yhteisen tahdon pohjalta on hyvä lähteä luomaan uutta organisaatiota.

Kotkan Lyseon lukio on käynyt läpi samankaltaisen liitosprosessin. Langinkosken lukio eli Lankkari ja Lyseon lukio eli Lyska yhdistyivät, ja samassa rytäkässä Lyseon tilat peruskorjattiin. Entisen maakuntamuseon tilat otettiin käyttöön, ja rakennuksen nimi on Globus (pallo). Vanhakin rakennus peruskorjattiin, ja se sai nimekseen Arcus (kaari).

Mette Godenhjelm siirtyi syksyllä 2010 Langinkosken lukion rehtoriudesta Lyseon lukion rehtoriksi. Hän kertoo, että kun päätös yhdistymisestä syksyllä 2009 vihdoin tehtiin, se oli helpotus. Keskustelu oli vellonut vuosikausia, niin että työskentely oli jo piinallista. Joka vuosi työntekijät joutuivat saman kysymyksen eteen: olemmeko olemassa vai emme?

Mette koki hyväksi sen, että hän siirtyi Lyseoon vuotta ennen kuin muu väki. Ihmiset ja talo tulivat tutuiksi. Myös opettajien mielestä ratkaisu oli toimiva: Metestä tuli kaikkien esimies.

Peruskorjaushanke pyörähti käyntiin, ja sen suunnitteluun tulivat lankkarilaisetkin mukaan. Ahdistavaksi tilanteen teki, että heillä ei ollut kokemusta tulevissa tiloissa työskentelystä. 

Ensimmäinen yhteinen lukuvuosi kului väistötiloissa Jylpyllä. Evakkovuosi sekoitti sopivasti pakkaa. ”Leirimeininkiä”, kielten opettaja Kirsi Tieaho toteaa. Kirsi ja Mette tulivat Lankkarilta, kun taas äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Riku Halinen ja vararehtori sekä matematiikan ja fysiikan opettaja Anne Hokkanen Lyskalta.

Riku huomasi, että entisen talon ison ja pienen opettajainhuoneen porukat sekoittuivat tehokkaasti, kun oltiin ei-kenenkään-maalla. Vuosi tasa-arvoisti yhdistymisasetelmaa, koska molempien koulujen väki joutui vieraaseen ympäristöön. Tosin alussa oli shokki huomata, että kahvihuoneessa oli todella hiljaista.

Kirsi ja muut lankkarilaiset menettivät lukionsa nimeä myöten. Lyskalaisetkaan eivät toki muutokselta säästyneet. ”Peruskorjausvaiheessa vanha talo laitettiin pakettiin, ja uuteen toimintakulttuuriin tuli piirteitä molemmista taloista”, Riku toteaa.

Tavaran määrä oli valtava, se huomattiin muuttovaiheessa. ”Koulu ei ole museo, joten pois piti heittää rakastakin tavaraa”, Kirsi muistelee.

Syyslukukaudella 2012 aloitettiin koulunpito Arcuksessa ja Globuksessa. Aivan kuin se olisi vasta tapahtunut, mutta toisaalta se tuntuu kaukaiselta. Suuret muutokset heilauttavat pienen ihmisen aikakäsitystä.

Muutosvaiheessa työntekijät saivat koulutusta, järjestettiin yhteisiä tapahtumia ja opetussuunnitelmat uudistettiin. Konsulttejakin käytettiin vaihtelevin kokemuksin ja tuloksin. Aina ei ihan auennut, mikä oli kengänkokoon perustuvan ryhmäyttämisen merkitys. Toisaalta kaikki ymmärsivät, että tarkoitus oli hyvä ja apu ulkoa päin on tarpeen. Parhaiten porukkaa liimasivat yhteen lettujenpaisto ja muut retket, joilla ihmiset kohtasivat toisensa ihmisinä.

Opetustyön luonne hillitsi muutosahdistusta. Kun meni luokkaan opettamaan omaa ainettaan, tuntui, että ainakin jokin on ennallaan.

”Muutoksia tulee koko ajan niin paljon, että jälkikäteen lukioiden yhdistyminen tuntuu pikkuasialta”, Kirsi sanoo. Kun porukka oli juuri päässyt saman katon alle, ylioppilastutkintolautakunta läväytti opetusväen suunniteltavaksi sähköiset ylioppilaskokeet. Uusi teknologia, kuntatyönantaja ja monet muut tahot muuttavat opetusta ja oppimista koko ajan. ”Vanhaan ei ole paluuta, eikä sinne haikailla”, kaikki neljä vakuuttavat. Toki yksi normivuosi ilman mullistuksia olisi paikallaan.

Ratkaistavia haasteita tulee vieläkin viikoittain, mutta ne eivät Meten mielestä johdu niinkään yhdistymisestä, vaan toiminnan laajenemisesta ja isommasta väkimäärästä.

Nyt on kevät 2016 ja tunnelma Lyseossa valoisa ja vireä. Siellä ei kyräillä eikä enää mietitä, kuka on Lyskalta ja kuka Lankkarilta. Nelikko nauraa vapautuneesti ja nauttii työstään yhdessä. Kollegoiden asiantuntemusta arvostetaan ja työkavereista tykätään, vaikka asioista ollaan joskus eri mieltä. Pulmista keskustellaan ja yritetään olla avoimia. Puhe ja käkätys ovat palanneet kahvihuoneeseen.

Anne toteaa, että aina ei voi ennakoida, mitä voi muuttaa ja mihin suuntaan toimet vievät.  ”Muutokseen on varattava aikaa. Hitaasti edeten tulee uudesta erinomainen. Iso tahto hyvään auttaa koettelemuksissa, ja itsekin on oltava valmis pinnistelemään ”, Mette kiteyttää. 

Lyskalaisten ohje muutoksen käsittelyyn on, että yhteiselle keskustelulle ja pelisääntöjen muuttamiselle on annettava aikaa. Toimintakykyiset mallit jäävät elämään, mutta toimimattomista käytännöistä on päästettävä irti. On oltava armollinen omalle keskeneräisyydelle. Yhteisiä juttuja pitää olla, vaikkapa riemukasta oppimista interaktiivisen esitystaulun äärellä.

Teksti ja kuvat: Arja Hämäläinen