Su 11.3.2018 Nälkä!
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kuva: Anna-Mari Kilpijärvi

Su 11.3.2018 Nälkä!

Laskiaistiistaina kirjastolla hätkähdän. Paneelikeskustelun alussa nainen nousee seisomaan ja sanoo: “Minä olen nähnyt nälkää.” “Mitä on nälkä?”, paneelikeskustelua vetävä piispa kysyy. Nainen vastaa: “Nälkä on sitä, kun ei ole syötävää.”

Hävettää. Minulla on syötävää, liikaakin. On terveellistä ruokaa ja sitten sitäkin, mitä en oikeastaan edes tarvitsisi. On minullakin nälkä ollut ja vatsa kurissut mutta koskaan ei ole tarvinnut nähdä nälkää. Katselen paneelikeskusteluun osallistuvaa naista ja mietin, mitä minun pitäisi tehdä. Piispa kertoo, että ruokaa on riittävästi mutta se jakaantuu maailmassa epätasaisesti. Mietin jääkaappiani ja sitä, että kovin painava on oma osuuteni.

Paastonaikana voisin syödä vähemmän ja kevyemmin. Ei se huono ajatus olisi, vaaka kiittäisi ja ruokakaupan lasku myös, kasvisruokaa suosimalla ekologinen jalanjälkeni pienenisi ja ruokailuni kuormittaisi maapalloamme vähemmän. Silti tuntuu, että paasto ja kieltäytyminen ei lopulta ole oikea vastaus nälänhätään. Kasvissosekeittolautaseni ei vielä auta siihen, että lähimmäiseni näkee nälkää.
 

Raamatussa kerrotaan pienen pojan eväistä. Viisi leipää ja kaksi kalaa riittivät isolle väkijoukolle. Ne eivät riittäneet siksi, että joku päätti syödä vähän vähemmän ja kevyemmin ja terveellisemmin ja ekologisemmin. Ei. Ne riittivät siksi, että eväät haluttiin jakaa, haluttiin että kaikille riittää ja että kukaan ei jää nälkäiseksi. Paastonaikana emme opettele vain kieltäytymään vaan opettelemme myös jakamaan omastamme. Kumpi sinulle on vaikeaa? Itse joudun valitsemaan molemmat.

 

Anna-Tiina Järvinen

kirjoittaja on Kotka-Kymin seurakunnan kirkkoherra