Su 5.8.2018 Kaksi pientä lanttia
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Su 5.8.2018 Kaksi pientä lanttia

Eräs tuttavani kertoi äskettäin Facebookissa, kuinka hänen ja hänen poikansa luokse oli linja-autoasemalla tullut tuntematon mies. Tuo kulkija oli pyytänyt rahaa, pienen summan bussikyytiä varten.

Ystäväni vastasi automaattisesti, ettei hänellä käteistä ole. Voi miten tutulta se kuulostikaan – tämä on minunkin automaattinen vakiovastaukseni rahanpyytäjille. Yleensä se onkin totta, mutta toisinaan kolikoita saattaisi löytyä kassinpohjalta, jos vaan etsisi.

Ystäväni poika sen sijaan kaivoi lompakkonsa esiin ja alkoi laskea kolikoitaan. Mies sai rahansa ja pääsi bussiin.

Raamatussa on kertomus, jossa on jotain samaa. Siinä köyhä leskivaimo laittaa temppelin uhriarkkuun kaksi pientä lanttia. Summa on pieni, mutta leskivaimon mittakaavassa se on paljon. Uhriarkun rahat oli tarkoitus jakaa köyhille. Leskivaimon mielessä siis olivat varmaankin ne, joilla on vielä vähemmän aineellista hyvää kuin hänellä itsellään.

Miten pystyisin samaan kuin tuo tuttavani poika tai Raamatun kertomuksen leskirouva? Miten näkisin ne, jotka tarvitsevat? Miten jaksaisin ponnistella omasta kuplastani ulos ja katsella hieman ympärilleni: moni tarvitsee enemmän kuin minä. Mitä voisin tehdä?

Aina ei ole kyse kahdesta pienestä lantistakaan. Joskus riittäisi se, että huomaisi ohitse kulkevan tai vierellä istuvan. Että katsoisi silmiin, sanoisi sanan, olisi ihminen ihmiselle.

Jeesus, sinä näytit meille esimerkkiä lähimmäisenrakkaudesta. Anna meille voimaa ja taitoa katsoa lähimmäistä enemmän kuin itseämme.

Eeva-Kaisa Heikura
Kirjoittaja on pastori ja viestintäpäällikkö Kirkkohallituksessa