Su 19.8.2018 Arki, pyhä ja makaronilaatikko
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Su 19.8.2018 Arki, pyhä ja makaronilaatikko

Loma kesämökillä tuntui jotenkin pyhältä. Uppouduin perunapenkkiin kyynärpäitäni myöten. Lapset söivät luvan kanssa litratolkulla jäätelöä ja herukat mummon marjapensaista. Kun helle korvensi liikaa, oli järveen vain laiturin mitta. Elokuisten iltojen hiljaisuudessa istuin saunassa ja katselin ikkunanräppänästä taivaalle nousevaa kuuta. Mökillä olimme kuin taivaan linnut tai kedon kukkaset, jotka Jeesus vuorisaarnassaan asetti pyhän huolettomuuden esikuviksi. Ei huolta huomisesta, Jumala pitää huolen luoduistaan!

Loman viimeisenä päivänä ja arjen aattona oman kodin eteinen täyttyi kasseista täynnä likaisia vaatteita, kenkiä, uimarenkaita ja mökiltä muistoksi kerättyjä käpyjä ja kiviä. Pyhyys tuntui jääneen mökille, kun pyöritin viidettä koneellista pyykkiä ja aikataulutin tulevaa. Juuri kun ehdin tuskastua tyhjyyttään ammottavaan jääkaappiin, yläkerran naapuri kutsui syömään makaronilaatikkoa.

Onkohan sittenkin niin, että arki ei ole pyhälle vieras? Että pyhä piileksii juuri tässä, kaikista arkisimmassa hetkessä?

Elina Aro

Kirjoittaja työskentelee kasvatuksen pappina Kotka-Kymin seurakunnassa.