Su 23.9.2018 Luumupuun taakka
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Su 23.9.2018 Luumupuun taakka

Katson pientä luumupuutamme. Puulla on kannettavanaan kokoonsa nähden melkoinen taakka. Niin suuri, että sen runko ja oksat ovat aivan mutkalla. Miten maukkaita nuo sen kantamat violetit hedelmät ovatkaan! Jaksaako puu hedelmiään kantaa? Hedelmiä, joista olemme saaneet nauttia, kun olemme puun taakkaa keventäneet.
Meitä ihmisiäkin voivat taakoittaa sinänsä hyvät asiat. Arki voi ruuhkautua monista hyvistä ja makeista asioista. Asioista, joista jokainen tuo siihen syvää tarkoituksen tuntua, mutta joiden paljous voi lopulta tulla taakaksi. Taakan paljoutta, makeaakin taakkaa, on hyvä joskus saada jakaa toisen kanssa. Ehkä taakka voi silloin olla kevyempi kantaa?
Suuremmalta taakka tuntuu silloin, kun nuo arkeen ja elämään merkitystä tuovat asiat puuttuvat tai niistä joutuu vasten tahtoaan luopumaan. Kun minua riisutaan elämäni tärkeistä asioista, silloin vielä enemmän toivon että lähelläni on joku, joka taakan kanssani kantaa.
Niin ruuhkan kuin riisutuksi tulemisen taakan alla saan muistaa vanhan viisauden: ”Eilinen on mennyt. Huomisesta emme tiedä. Tänään auttaa Herra.”

Hanna Hietanen
Kirjoittaja työskentelee sairaalapappina Kotka-Kymin seurakunnassa