Su 30.12.2018 Uutta joulua odotellessa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Su 30.12.2018 Uutta joulua odotellessa

Kulunut viikko on ollut yhtä pyhää ja olemme viettäneet joulua. Jouluvalot ja kynttilät ovat luoneet tunnelmaa ja valaisseet vielä varsin lyhyitä päiviä. Valoa kohti olemme kuitenkin matkalla.
Elämä ja ihmisten elämisen tavat ovat pirstaloituneet. On siis entistä erilaisempia tapoja viettää joulua. Toisaalta monet vanhat perinteet elävät vielä vahvoina. Monien joulunajan ohjelmaan kuuluvat edelleen jouluhartaudet ja joulukirkko. Noin miljoona suomalaista kokoontui tänäkin jouluna laulamaan yhdessä Kauneimpia Joululauluja. Samalla he antoivat lahjansa kehitysmaiden lapsien auttamiseen. Iso kiitos siitä!
Minun lapsuudessa perheet ja jotkut suvutkin kokoontuivat viettämään yhdessä joulua. Useimpien jouluruuat olivat perinteisiä. Arki oli aika vaatimatonta, mutta jouluna sai herkutella. Juhla siis poikkesi arjesta. Vielä kahdeksankymmentä luvulla yllätyin aika lailla, kun ovikello soi Mussalossa jouluaattoiltana. Naapurin Antti oli saanut joulupukilta ison leikkiaseen ja tuli kyselemään, lähtisikö Juuso ulos sotimaan. Ei silloin lähtenyt. Sanoin, että meillä on tänä iltana muuta tekemistä. Nyt poika on itse isä ja ohjata lapsiansa niin kuin haluaa ja oikeaksi näkee.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa viettää joulua ja jokainen saa valita itselleen mieleisen tavan ja puitteet jouluunsa. Meidän joulumme on aika perinteinen, mutta ensimmäisestä joulusta alkoi uusi aika. Lain, käskyjen ja kieltojen tilalle tuli rakkaus. Sitä voimme osoittaa muulloinkin kuin jouluna.

Hannu Marttila
Rovasti, joka työskentelee Kotka-Kymin seurakunnassa


Kuva: Seppo Sirkka