Su 1.4.2019 Henkilö joka tunnetaan nimeltä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Su 1.4.2019 Henkilö joka tunnetaan nimeltä

Vaikka nimeni on kristitty, Jeesuksesta Kristuksesta puhuminen nimellä ei aina tule selkärangasta. Jonkinlaisesta perimmäisestä hyvyydestä puhuminen tuntuu usein luontevammalta. Ystävä kysyy, miksi hän kastaisi lapsensa. Toista painavat ihmisen voimille mahdottomat taakat tai syyllisyys. Tapahtuu jotain käsittämättömän hyvää. Minkä tai kenen nimen sanon ääneen näissä tilanteissa?

Jeesus on palmusunnuntain evankeliumissa ehdottomasti hän – tietty henkilö, joka tunnetaan nimeltä. Leviää tieto, että Jeesus on tulossa. Ihmiset menevät häntä vastaan. Fariseukset päivittelevät, että mikään ei auta, kun koko maailma juoksee hänen perässään. Eräät kreikkalaiset pyytävät: haluaisimme tavata Jeesuksen. Perimmäinen hyvyys on näille ihmisille persoona, josta käytetään tiettyä nimeä. Minäkin haluan mukaan tuohon vapautuneeseen vastaanottokomiteaan, Jeesusta nimellä kutsuvien joukkoon!

Samaan aikaan Jeesuksen nimi tarkoittaa sitä, että hän on toinen kuin minun haavekuvani hänestä. Hän on kaksinkertaisesti toinen, sillä hän on toinen ihminen ja Jumala. Mieleen tulee C. S. Lewisin ajatus teoksesta ”The Problem of Pain”: Jumala on Rakkaus, mutta tämä Rakkaus on jotakin kiltteyttä ankarampaa ja suurenmoisempaa.

Me odotamme Jeesuksen nimistä pelastusta, mutta kuinka voimme vastaanottaa jotain niin hänenlaistaan? Jeesuksen nimeä totteleva Rakkaus paljastaa ankarasti tekopyhyytemme. Jeesus on vakavailmeinen lapsi, joka vaatii meitä aikuisia näkemään elämäntapamme kestämättömyyden. Hän katsoo päin rakkaana ihmisenä, jolle olen tuottanut pettymyksen. Hän kääntyy pois eilen ihailtuna ja tänään epäihmiseksi tuomittuna tähtenä. Sama Jeesuksen nimeä totteleva Rakkaus on niin suurenmoista, etten voi odottaa sellaista edes vanhemmiltani tai rakastetultani. En keneltäkään muulta, jota kutsun nimellä.

Tiia Orpana
Kirjoittaja on pian teologian maisteri

Kuva: Seppo Sirkka