Jäähyväiset rakkaalle ihmiselle
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kuva Markku Lehtinen

Jäähyväiset rakkaalle ihmiselle

Jokaisella on oma tapansa hyvästellä rakkaansa, ennen tai jälkeen kuoleman. Hyvästijätön hetki läheisen ihmisen kuoleman kohdatessa on aina pysäyttävä, monin tavoin vaikuttava kokemus.

-Jokainen meistä on tässä tilanteessa omanlaisensa ja jokaisen suhde vainajaan on erilainen. On niin monta tapaa hyvästellä kuin on meitä ihmisiäkin, miettii Kotka-Kymin seurakunnan kirkkoherra Anna-Tiina Järvinen.

Voiko arkun avata kirkossa?

Vanha tapa on ollut, että viimeiset jäähyväiset jätetään hautajaisissa avatussa arkussa olevalle vainajalle. Omaisten toivomuksesta -hyvin harvoin- arkku on pidetty kappelissa avattuna. Aiemmin Kotkan kirkoissa on ollut käytäntö, ettei arkkua voi pitää auki ennen siunaustilaisuutta, tämä käytäntö on kuitenkin nyt muutettu omaisten toiveista.

-Viime aikoina omaisilta on noussut esiin kysymys, voiko arkun pitää avattuna kirkossa. Vastaus on, että kyllä voi, samoin kuin kappeleissakin. Tämä on kuitenkin todella harvinaista, kirkkoherra kertoo.

-Ei ole mitään teologista syytä, miksei arkkua voisi avata. Tästä on kuitenkin aina sovittava hyvissä ajoin hautaustoimiston kanssa. Siunauksen jälkeen arkkua ei enää avata.

Hautaustoimistossa tiedetään vainajan kunto. Esimerkiksi onnettomuuden tai väkivaltaisen kuoleman jälkeen arkkua ei ole syytä avata.

-Olen joskus kysynyt, haluavatko omaiset, että arkku avataan. Monet sanovat, että he haluavat muistaa rakkaansa sellaisena, kuin hän eläessään oli.

”Ymmärsin, että äiti todella oli kuollut”

Ortodoksien hautajaisissa arkun avaaminen on edelleen yleisempää kuin se, että arkku pysyy suljettuna.

Kotkan ortodoksisen seurakunnan isännöitsijänä toimiva Esa Terviö kertoo, että kun hänen evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuulunut äitinsä kuoli vuonna 1969, arkku oli hautajaisissa avattuna.

-Olin 16-vuotias enkä suostunut uskomaan, että äiti oli kuollut. Kun näin hänet arkussa, ymmärsin, että se oli totta.

-Äidin puolen sukulaisten hautajaisissa tämä oli aina tapana. Virolahden kirkon kellotapulin sivuhuoneessa oli kylmiö, josta arkut nostettiin tapulin käytävälle. Kirkkoon menevät ihmiset jättivät näin hyvästinsä vainajalle.

 

Kuolema tulee ymmärrettävämmäksi

Kuoleman äärellä olevalle omaiselle jätetään usein hyvästit kotona, sairaalassa tai hoivalaitoksessa. Laitoksesta yleensä soitetaan, kun vointi on heikentynyt.

-Kuolema tulee näin ymmärrettävämmäksi. Toinen ihminen ei vain häviä jonnekin. Monet ovat myös hyvästelyn hetkellä löytäneet sovun ja yhteisymmärryksen, Anna-Tiina Järvinen sanoo.

-Vaikeampi voi olla sellainen tilanne, kun kuolema on tullut yllättäen, hyvästely ei ole ollut mahdollista ja asioita jää sanomatta.

Joskus ihminen tietäessään, että rakas ihminen on pian kuolemassa, suree menetystään jo etukäteen. Jotkut ovat hautajaisissa keskellä pahinta shokkivaihetta.

-Papin työssä huomaa, miten eri vaiheissa suruaan läheiset ovat hautajaisissa. Pappi usein hahmottaa, millaista tukea kukin tarvitsee, kirkkoherra sanoo.

-Monet ovat hyvästelyn hetkellä löytäneet sovun ja yhteisymmärryksen, Anna-Tiina Järvinen sanoo.