Su 16.6.2019 Paljain jaloin?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Su 16.6.2019 Paljain jaloin?

Monet laulut ja runot kertovat kulkemisesta ja matkan teosta. Osa taittaa matkaa eteenpäin apuvälinein, osa omin jaloin. Kulkuneuvot nopeuttavat matkantekoa. Joskus joutuu kiirehtimään ja toisinaan perääntymään.

Elämän ristiriitaisuutta kuvaa hyvin vanha kaunis laulu jossa lauletaan sekä kiirehtimisen puolesta että kiirehtimistä vastaan: ”Siis kiirehdi nyt joutuen, lyhyt niin on aika ihmisen”. ”Älä kiirehdi näät kauniit maat, kyyneleet täällä saat”.

Ihmisen kulku ei ole vain omissa käsissä -tai jaloissa. Niin moni asia vaikuttaa siihen: ”Tietä suoraa harva vaeltaa”.

On hetkiä kun ei pääse ollenkaan eteenpäin ja hetkiä jolloin on kuljettava pienin ja varovaisin askelin. Osalla rakkaus vie jalat alta ainakin kerran elämässä.

Kulkuvälineet, apuvälineet tai jalat eivät ole ainoita, jotka meitä elämässä kuljettavat. Tarvitsemme paljon muutakin; tarvitsemme toisia ruumiinjäseniä sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti.

Ihmiset tarvitsevat aika ajoin toinen toisiaan ja Jumalaa tässä elämässä. Itseriittoisesti eläessään on melko heikon langan varassa. Kenenkään ei tiedetä selvinneen elämänsä alusta sen loppuun saakka omin avuin.

Me olemme erilaisia ja saamme olla erilaisia. On tarkoitettu että osaamme erilaisia asioita.

Raamatussa sanotaan: ”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. (1.Kor.12:12).

Jokainen ihminen ja jokainen ihmisen kehon osa on jotain tarkoitusta varten ja siksi tärkeä.

Jos hyvin käy niin opimme ajoissa tällä elämän matkalla että juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä (1.kor12:22).

 

Anne Koivunen
kappalainen, Haminan seurakunta