Su 14.7.2019 Niin kuin
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kuva: Joona Kotilainen

Su 14.7.2019 Niin kuin

Ainakin kaikille rippikoulun käyneille on tuttu se rukous, jota kutsutaan Isä meidän -rukoukseksi ja joka Raamatun mukaan on Jeesuksen itsensä opettama ja joka siksi on kaikkialla maailmassa samanlainen. Tuttuuden vuoksi sen sanojen merkitystä ei aina edes ajattele. Mutta jos pysähtyy miettimään…

Siinä on asioita, joita ei yhden ihmiselämän, tuskin ihmiskunnankaan, aikana pysty ymmärtämään saati elämään sen mukaan mitä rukoilee.

Ehkä helpoin ymmärtää mutta vaikein toteuttaa on tämä rukouksen kohta: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Niin kuin. Voi ei, siinä tapauksessa minä tuskin saan paljon anteeksi, en ainakaan kaikkea mitä anteeksi pyydän.

Sunnuntaina kirkossa luetaan Raamatusta Jeesuksen opetuksia: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita.” (Luuk. 6:36,37)

Taas tuo ”niin kuin”. Pelottavaa, lannistavaa, masentavaa; jos en tahdo antaa anteeksi - tai pysty antamaan anteeksi - kokemaani vääryyttä, jäänkö itse armoa vaille? Onko armo siis sittenkin ansaittava?

Vai tahtoiko Jeesus vain sanoa, että älkää nyt hyvät ihmiset tuhlatko elämäänne vihaan ja katkeruuteen ja vanhojen muisteluun? Kun te kaikki olette kuitenkin syyllisiä, jokaisella riittää anteeksi pyydettävää ja anteeksi annettavaa. Ja miksi pyydätte omianne anteeksi, jos ette tahdo antaa anteeksi toisillenne. Elämä olisi paljon helpompaa, jos antaisitte anteeksi. Itsellennekin.

Ehkä näin? Ehkä ”niin kuin” tarkoittaakin ”sekä että”?

Mietittävää ja opeteltavaa tässä tutussa rukouksessa riittää koko elämäksi.

Pia Perkiö
Kirjoittaja on kirjailija