”Nyt molemmat sai enemmän”

Lapsilla on usein vahva oikeudenmukaisuuden taju. Varsinkin silloin, kun jaossa on jotain hyvää. Parikymmentä vuotta sitten meidän perheessämme oli tarkkaa puuhaa erityisesti jäätelön jakaminen. Silmä tarkkana ja viivoittimen kanssa seurattiin, kun isä leikkasi jäätelöstä siivuja. Erään kerran nuorempi ei ollut tyytyväinen jakoon ja vaati pientä lisäsiivua. Isä leikkasi sitten molemmille lisäsiivut, jonka jälkeen nuorempi totesi: ”Nyt molemmat sai enemmän”.

Tänä pyhänä puhutaan Jumalan armosta. Sitä ei voi viivoittimella mitata, eikä vaa’alla punnita. Sitä ei voi ostaa eikä ansioilla hankkia. Jumalan armo on toisenlainen. Se kertoo muusta. Se kertoo elämisen ja olemisen oikeudesta – vain siksi, että olemme olemassa. Olet arvokas, koska olet. Olet rakastettu, koska olet. Rakkautta ei voi ansaita – eikä armahdusta voi saada paloissa. Aina on kyse jostain kokonaisesta. Jostain sellaisesta, joka on meille varattuna tasajakona.

Muutaman vuoden kuluttua meidän perheessämme ryhdytään taas suorittamaan tarkkaa tasajakoa, varsinkin jäätelön ja muiden makeiden suhteen, mikäli lastenlapsemme tulevat yhtään äitiinsä.

Marjo Kujala
​​​​​​​Kirjoittaja on Pyhtään seurakunnan kirkkoherra.