Elämä on koko tunteiden kirjo

Lomalla olen onnellinen kantaessani paljain varpain kahta läkkiämpäriä lammen luota saunalle, vettä läikkyy laidan yli, myös minussa, ja avannon jälkeen tunnen taas eläväni. Töihin palattuani sydämessäni läikähtää, kun katselen Karhulan torin laskiaistapahtumassa liukureillaan mäkeä laskevia taaperoita ja lasta, joka painaa nenänsä lampaanvillaan. Kirkossa vauva jokeltaa heti papin perään oman aamenensa, se naurattaa. Kotona olen onnellinen nähdessäni hymyn rakkaani katseessa.

Tänään huomasin, että iltaisin ei ole enää niin pimeää. Ennen unta luen puhelimelta Eeva Kilven runoja. Hän päättää kutsua itsensä iltateelle, minä en jaksanut keittää omaani. Mieli on jotenkin matalalla, silti tuntuu tärkeältä tietää, mitä kaikkea voin itseni hyväksi tehdä. Silitän vasenta rintaani, sen alla puristaa sydän, minun pieni sydämeni. Tässä ajassa on huolia, on sanatonta surua, on murheita. Siunaan itseni ristinmerkillä, hengitän ja vain olen. Huomenna minä, huomenna Kilpikin vasta. Laskeudun koko painollani Jumalan kannateltavaksi. Aamulla, heti levättyäni nostan taas katseeni sinuun ja sinuun.

”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” Ps. 91:11-12

Anna Mykrä-Siljander
Kirjoittaja on Kotka-Kymin seurakunnan pappi ja yleisen seurakuntatyön päällikkö.