Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Isänpäivä oli minulle ensimmäinen isänpäivä ilman isääni. Isäni kuoli nopeasti ja äkillisesti liikenneonnettomuudessa viime itsenäisyyspäivänä. Hän jäi kävelylenkillään rekan alle ja menehtyi lähes välittömästi.
Isäni kuolema oli minulle suuri järkytys ja suru, mutta myös muistutus elämisen tärkeydestä. On elettävä täysillä ja rohkeasti, koska jokainen hetki voi olla viimeinen. Kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä. Luulen, että isäni kuolema sai ainakin osittain aikaan sen, että kosin karkauspäivänä, sain myöntävän vastauksen ja kesällä vietimme häitä.
Kulunut vuosi on ollut muutenkin ruuhkavuosi: on juhlittu tyttäreni ammattiin valmistumista, olen täyttänyt 50 vuotta ja sainpa vielä pyhäinpäivänä vihkiä rakkaan tätini avioliittoon.
Raamatussa Saarnaajan kirjassa on monelle tutut sanat ihmiselämän erilaisista ajoista. Ikivanha teksti koskettaa ja lohduttaa yhä. Kaikella on aikansa.
Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,
aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,
aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia.
Saarn. 3:1-4
Maarit Alhosaari
Kirjoittaja työskentelee pappina Kotka-Kymin seurakunnassa.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä