Syksy ja syyllisyys

Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli. Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko vanhurskautemme.

Näin runollisesti kuvataan ihmisen tilaa Jesajan kirjassa. Sanoista huokuu surumielisyys ja ankeus, aivan kuten syksyyn sopii. Me olemme kaikki samanlaisia, samalla viivalla, yhtä syyllisiä Luojamme edessä. Kuin syksyn lehtiä, joista jokainen tuulenpuuskan tullen tippuu.

Jokainen tekee jotain väärin, vaikka vain ajatusten tasolla. Jokainen on yhtä syyllinen. Jokainen tarvitsee anteeksiantoa. Me emme voi muuta kuin tunnustaa, että näin on.

Aina välillä yritämme olla parempia. Hyvän tekemisestä tulee hyvä mieli.  Hyviä asioita kannattaa tietenkin tehdä, mutta ei siitä ansaitse mitään ylimääräisiä pisteitä. Usein syyllisyydentunne ohjaa toimintaamme. Tunne, että pitää sovittaa pahoja tekoja.  Oma vanhurskautemme on kuin tahrainen riepu, koska emme ole täysin hyviä ja pyhiä.

Luoja ei mittaile syntien määrää. Ei meiltä vaadita hyviä tekoja, jotta sovitettaisiin pahat teot. Meiltä kysytään vain uskoa siihen, että kaikki on annettu anteeksi. Synnit ja syyllisyys on poispyyhitty ja unohdettu, Jeesuksen nimessä.  Uusi elämä saa alkaa!

Tuomi Larvi
​​​​​​​Kirjoittaja on pastori Kotka-Kymin seurakunnassa.