Kiitti

Onko sinulla ollut viime aikoina aikaa itsellesi? Vai onko elämässäsi sitä aivan liikaa. Miten on pyhyyden tuntemisen laita?

Oletko tullut miettineeksi, että pienen palan taivasta voit kokea kirkossa, luonnossa, rukouksessa ja hiljaisuudessa, mutta myös tietyissä pienissä sanoissa?

Anteeksi, otan osaa tai kiitos. Ainakin näissä. Näitä sanoja yhdistää, että ne kertovat suhteestamme toiseen ihmiseen, tai itseämme suurempaan.

Toisten ihmisten suusta sanaa kiitos kuulee useammin kuin toisten. Aina ei edes tarvita sanoja, kiitollisuuden tunne välittyy myös katseesta tai läsnäolosta. Jumala tulee näin todeksi ihmisten elämässä, vaikuttaa meidän arjessamme. Jumala ei ole silloin enää kaukainen ja epämääräinen, vaan herää eloon hyvyytenä meidän ihmisten välillä.

Tänä päivänä on syytä pysähtyä ja kiittää oman elämän hyvistä hetkistä, sanoin tai teoin. Samalla kuiskata kiitokset myös taivaaseen. Hänelle, joka pitää meistä huolta, ihan meistä jokaisesta, sinusta ja minusta. Kiitti siitä.

Juha Ropponen
​​​​​​​Kirjoittaja työskentelee Kotka-Kymin seurakunnassa vt. kirkkoherrana.