Janoisille ja nälkäisille

”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!” (Jes. 55:1)

Oikeata nälkää ja niukkuutta on aina ollut Suomessa. Vaikka maa saavutti 1917 itsenäisyytensä, seuraavaa joulua synkensi ruokapula. Neljännekselle suomalaisista ei riittänyt edes leipää tai viljaa. Talvisodan jäätävät pakkaskuukaudet ja jatkosodan erityisen kylmä talvi aiheuttivat jälleen jopa nälkäkuolemia. Köyhyyden häpeä leipäjonoissa on totta vieläkin.

Jesajan kuvaamat vesi, vilja, viini ja maito tarkoittavat perustarpeitamme. Isä meidän -rukouksessa pyydämme yhdessä: ”anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.” Yhdessä rintarinnan sitä pyydämme, jotta viisaasti jakaisimme sen niin, että jokainen saa tarpeensa mukaan tämänpäiväisen annoksen Jumalan hyvyyttä. Lahja on yhteinen ja jakamisen vastuu yhteinen. Monin tavoin Suomi on rikas maa, mutta silti toiset kärsivät niukkuutta ja ovat leipäjonoissa.

Paastonaika kutsuu meitä tutkimaan arvojamme. Moni niukkuudessa elävä kokee myös oman ihmisarvonsa olevan kiinni siitä, miten paljon rahaa on käytettävissä. Ihmisinä erehdymme usein arvottamaan asioita niiden hinnan mukaan. Se, mikä maksaa, on arvokasta ja merkittävää. On tärkeitä asioita, joita ei voi saada rahalla. Ne voi saada vain lahjaksi. Niitä on terveys, mielenrauha, aito rakkaus, ja iankaikkisuutta ajatellen pelastus, Jumalan armo ja anteeksiantamus. Niiden suhteen hinta on jo maksettu, ja niitä tapahtumia kohti paastonaikana kuljemme. Kuulkaa kaikki janoiset. Jumala on hyvyyksiään jakava Jumala.

Kari Rautiainen
Kirjoittaja on pastori Haminan seurakunnassa.