Viesti rakkaalta

Aistin haikeutta, surua ja kiitollisuutta. Olemme arkun äärellä kappelissa. Saatamme ja siunaamme rakasta ihmistä. Piirrän hiekkaristin arkulle. Laulamme virsiä, jotka rakas ihminen on itse valinnut omiin hautajaisiinsa. Jokainen virren säe on tarkkaan mietitty. Sanat puhuvat ja puhuttelevat.

Siunaan läheisiä Herran siunauksella. Samalla siunauksella, jolla siunasin ennen kuolemaa häntä, jota nyt saatamme. On viimeisen virren aika – tarkkaan valitun. Laulamme virrestä 528:

”Nyt lapset, lastenlapset
kulkevat kaukana.
Myös heitä, Herra, siunaa
ja muista armossa.
Ja heitä toimissansa
elämän matkallansa
tiellesi johdata.”

Miten kauniit sanat ja sanoma. Miten kauniin viestin rakas ihminen on halunnut jättää läheisilleen, jotka vielä jatkavat kulkemistaan tällä puolen. Yksi pyyhkii silmäkulmiaan, toinen etsii nenäliinaa. Merkityksellisiä sanoja. Rakkaan viimeinen viesti koskettaa.

Hanna Hietanen
Kirjoittaja on sairaalapastori Kotka-Kymin seurakunnassa