Sykarin kaivolla

Tutun kaivon luona istui mies, väsynyt matkalainen tomuisissa vaatteissaan. Nainen oli valinnut päivän kuumimman hetken vedenkantomatkaa varten. Hän toivoi, ettei kaivolla olisi muita ja hän saisi olla rauhassa muiden halveksivilta sanoilta ja katseilta.  Nainen oli tuntenut aina, että jotakin puuttui elämästä. Kipu hellitti, kun sai hetken olla ihastunut ja rakastunut. Tunne ei kestänyt kauan, arki palasi ja elämä oli taas tyhjää. Naisella oli ollut jo viisi miestä, eikä se mies, jonka kanssa hän nyt eli, ollut hänen miehensä.

Tuona päivänä nainen kohtasi Jeesuksen kaivolla ja kaikki paljastui. Yhtäkkiä nainen oli menneisyytensä ja sielunsa kanssa auki Jeesuksen edessä. Kaikki salaisuudet oli paljastettu. Sydän, joka ennen oli ollut kipeä tyhjyydestä ja häpeästä, täyttyi ilosta. Jeesuksen lempeän katseen alla nainen hyväksyi itsensä ja ymmärsi, kuka Jeesus oli.

Miksi Jeesus ilmaisi todellisen olemuksensa juuri tälle naiselle Sykarin kaivolla? Siksi, että nainen tarvitsi häntä.

Hanna Talka
Kirjoittaja on diakoniapappi Haminan seurakunnassa.