Suomi täynnä Satumaita

Päädyin viettämään lokakuun lopulla jäljellä olleen lomaviikkoni. Kohteeksi valikoitui neljän päivän sekataideleiri Houtskarin Saaristokoulussa. En tiennyt etukäteen sekataiteesta, enkä Houtskarista.

Siitä huolimatta – tai juuri siitä syystä – reissu osoittautui yhdeksi mielenkiintoisimmista ikinä. Matka kesti yhdeksän tuntia. Pitkiä odotuksia ei ollut, lauttasiirtymiä oli kolme.

Tuntui uskomattomalta, että paikkaan joka ei kartasta katsoen ole kaukana, kestää matkustaa aika kauan. Samassa ajassa lentäisi Roomaan ja takaisin.

Sää suosi koko lyhyen vierailun ajan, ja saariston syksyinen luonto näytti satumaiselta. 

Päivät sisälsivät mieleenpainuvia taidekokemuksia. Illalla sai tutustua erikoiseen kyläkauppaan sekä elämäniloa sykkivään soittoruokalaan.

Tein neljässä päivässä paljon uusia havaintoja. Ajatukseni suomalaisesta mentaliteetista on ollut aika kapea. En enää tämän visiitin jälkeen väitä, että suomalaiset ovat melankolisia.

Meillä on omassa maassamme paljon sellaisia henkisiä aarteita ja yllätyksiä, jotka jäävät monelta näkemättä ja kokematta.

Olen aivan liian usein katsonut vain kauas ja sokeutunut näkemästä ihan lähellä olevaa kaunista Luojan luomaa.

Anne Koivunen
Kirjoittaja on kappalainen Haminan seurakunnassa.

Järven rannassa on muovinen koristehaahka.
Houtskarin Pappilan rannan muovinen haahka, joka ikuistettiin myös yhteen taideteokseen. Kuva: Anne Koivunen