Sadonkorjuuta

Elokuu on saanut nimensä siitä, että silloin korjataan kesän satoa, eloa. Omanlaistaan elonkorjuuta on esillä myös tämän pyhän evankeliumissa.

”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.”

Maatalousyhteiskunnan aikana eli “ennen vanhaan” elokuun loppu oli rajapyykki, jolloin sadon tuli olla korjattu. Viljapelloilta leikatun viimeisen lyhteen, ns. “pellonnavan” ja viimeisen kuhilaan kohtelu oli tärkeää. Viljan kolme viimeistä kortta sidottiin yhteen, palmikoitiin ja asetettiin kiven alle viljaonnen pitämiseksi pellossa.

Ennen kuin kesän vapaus ja valoisuus vaihtuu pikkuhiljaa hämärtyviin iltoihin ja leutoon syystuuleen voi olla hyvä hetki tarkata kulunutta kesää. Mitä kaikkea kylvin, millaista satoa korjasin?

Alkavan viikon aikana ehtii vielä leikata viimeiset lyhteet: pyytää anteeksi alkukesän törppöilyjä naapurilta tai soittaa niille sukulaisille, joita ei ehtinyt taaskaan nähdä. Joskus parhaat hedelmät kypsyvät vasta elonkorjuun viimeisinä päivinä.

Tommi Vehmas
Kirjoittaja on seurakuntapastori Kotka-Kymin seurakunnassa