Kujeita ajan kanssa

Mietin aikaa. Mitä se on? Missä aika on muualla kuin mielessämme?

Ajalle asetettuna kaikki näyttää selkeältä. On alku ja määränpää.

Vastakulttuurihahmo Alan Watts sanoi vapaasti suomennettuna jotenkin näin: ”Elämä on musiikkiteos, ja meidän tehtävämme on tanssia musiikin mukana.” Viehättävä ajatus. Musiikilla kun ei ole määränpäätä - ei muuta tarkoitusta, kuin jokaisen sävelen ja hiljaisen kohdan tapahtuminen.

Joskus yksi vanhempi pastori oli kanssani samaa mieltä siitä, että musiikki on Jumalan kieli. Ehkä elämäänkin voisi suhtautua kuin musiikkiin. Jokainen hetki on ainutkertainen ja itsessään riemukas luovuuden osoitus. Myös ne tyhjät välit ja vaikeat hetket.

Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. (Room. 12: 15)

Mutta minä sanon:

Kukoistakaa kukkien kanssa,
Laulakaa lintujen kanssa.
Leikkikää lasten kanssa
ja myhäilkää vanhusten kanssa.

Toinen vastakulttuurihahmo, Nasaretin Jeesus, kehotti ihmisiä seuraamaan häntä. Ehkä kristityn matka ei ole vain päämäärään suuntautuvaa, vaan olennainen on myös itse matka kaikkine käänteineen. Voisiko musiikin lisäksi huumori olla Jumalan kieli?

Aleksi Leppänen
Kirjoittaja on seurakuntapastori Pyhtään seurakunnassa.