Kotkasta löytyi turvallinen koti

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Zinchenkon perhe pakeni kymmeneksi päiväksi maakellariin ja sitten Suomeen. Nyt perheen kotikunta on virallisestikin Kotka, eikä paluu kotimaahan ole suunnitelmissa.

Teksti ja kuva Linda Varoma

Dina Zinchenkon viimeinen työpäivä kukkakaupassa oli 23.2.2022. Hän muistaa sen hyvin, sillä seuraavana päivänä hänen kotikylänsä Cherkaski Tyshky miehitettiin Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan.

Cherkaski Tyshky sijaitsee kymmenen kilometriä Harkovasta koilliseen ja 40 km Venäjän rajalta. Venäläiset joukot saapuivat sinne sodan ensimmäisenä päivänä ja käyttivät kaupunkia tukikohtanaan pyrkiessään Harkovaan. Dina ja Mykola Zinchenko ja heidän tuolloin 5-vuotias poikansa Ivan asuivat sodan ensimmäiset kymmenen päivää maakellarissa.

– Jatkuvien pommitusten takia kotona oli vaikeaa olla. Emme uskaltaneet riisua ulkovaatteita, koska koko ajan piti olla valmiina lähtemään turvaan, Dina kertoo.

Zinchenkon perhe muutti ystävineen läheiseen maakellariin. Kaikkiaan heitä oli pienessä tilassa yhdeksän, kuusi aikuista ja kolme lasta.

– Petasimme patjat perunoiden päälle ja nukuimme siinä. Kosteassa ja kylmässä tilassa ilman sähköä ei ollut hyvä olla.

Kun miehitystä oli kestänyt yli viikon, Dina kuuli naapureilta, että venäläiset sotilaat olivat ruvenneet takavarikoimaan siviilien autoja. He ymmärsivät pian, että heidän oli paettava. Kellarissa olleella ystävällä oli auto, johon koko yhdeksän hengen seurue ahtautui. Ikkunaan kiinnitettiin lappu, jossa luki “lapsia” ja matka Belgorodin ja Pietarin kautta Suomeen alkoi.

Tietenkin kotimaata on ikävä. Kun sota loppuu haluamme käydä Ukrainassa tapaamassa sinne jääneitä kavereita, mutta emme suunnittele muuttavamme sinne takaisin. – Dina Zinchenko

Suomi tuttu entuudestaan

Dina, Mykola ja Ivan Zinchenko eivät tulleet Suomeen sattumalta, vaan he olivat jo ennen sotaa suunnitelleet tänne muuttamista. Mykola oli ollut aikaisemmin Suomessa töissä ja hänelle tarjottiin v. 2021 uutta työpaikkaa, metsäalalta. Perhe suunnitteli muuttavansa syksyllä 2022, mutta sodan takia lähtö aikaistui. Mykolan suomalaisten verkostojen avulla perheelle löytyi aluksi tilapäismajoitus Porvoosta, josta perhe sittemmin muutti Kotkan vastaanottokeskuksen asuntoon.

Zinchenkot houkuttelivat Suomeen turvaan myös perheensä ja ystävänsä, ja he kaikki tulivat. Dina uskoo läheisten läsnäolon auttaneen sopeutumisessa, kuten myös sen, että kaikki suomalaiset ovat olleet niin avuliaita. Vapaaehtoisten joukosta on löytynyt myös uusia ystäviä.

– Rakennamme tulevaisuuttamme nyt Kotkaan. Tietenkin kotimaata on ikävä. Kun sota loppuu haluamme käydä Ukrainassa tapaamassa sinne jääneitä kavereita, mutta emme suunnittele muuttavamme sinne takaisin, Dina kertoo.

Karhuvuori miellyttää

Ukrainasta sotaa pakeneville otettiin EU:ssa käyttöön tilapäisen suojelun direktiivi, jota on vastikään jatkettu maaliskuuhun 2026 asti. Tilapäistä suojelua saavat voivat hakea kotikuntansa rekisteröintiä. Dina ja Mykola Zinchenko ovat sen tehneet ja ovat nyt kotkalaisia. He ovat tyytyväisiä kerrostalokaksioonsa Karhuvuoressa, jossa ovat asuneet kaksi vuotta. Karhuvuoren eduiksi Dina mainitsee meren, koulun ja palveluiden läheisyyden.

Kotkassa arki pyörii vanhempien opiskeluiden ja Ivanin koulunkäynnin ympärillä. Ivan käy alakoulun toista luokkaa ja pärjää suomen kielellä hyvin. Dina asuu viikot Harjun oppimiskeskuksessa, jossa opiskelee puutarhuriksi, ja Mykola opiskelee Ekamin kotoutumiskoulutuksessa suomen kieltä. Myös Dina on opiskellut suomea ja puhuu sitä hyvin.

– Olemme käyneet kaikilla mahdollisilla kursseilla, joita Kotkassa on, esimerkiksi Langinkosken kirkossa, Dina kertoo.

Dina kertoo kielitaitonsa karttuneen myös suomenkielisen musiikin kuuntelusta sekä elokuvien, kirjojen ja sarjakuvien suurkuluttamisesta. Zinchenkojen autossa soi aina Jenni Vartiainen ja Karhuvuoren kirjastossa vieraillaan usein.

Liikunnalliset harrastukset

Sekä Dina että Mykola ovat valmistuneet opettajiksi, mutta kummatkin ovat tehneet pääosan työurastaan muilla aloilla, Dina kukkien ja Mykola rakentamisen parissa. Kotkassa Mykola valmentaa maahanmuuttajalasten jalkapallokerhoa ja harrastaa lajia myös itse. Ivan harrastaa jalkapallon lisäksi painia ja pitää nyrkkeilystä, kotoa löytyvät hanskat ja pistarit omaehtoista harjoittelua varten.

Dina kertoo, että ensimmäisen vuoden ajan Ivan itki joka ilta ja kaipasi takaisin kotiin Ukrainaan. Nyt hän on kuitenkin sopeutunut, kiitos harrastusten, koulun ja monien ystävien.

– Ivan on sosiaalinen poika ja hänen puhelimensa soi tiuhaan, vanhemmat nauravat.

Kotoutumisessa on auttanut myös perheen 1-vuotias kissa, Persikka, jonka nimen Ivan keksi. Nimi juontuu kissan punertavasta väristä.