Henkistä tukea ja aivosolujen rassausta

Vanhustyötä tekevää diakonissaa huolettavat ne ikäihmiset, jotka eivät pystyisi asumaan kotona, mutta eivät saa tarvitsemaansa hoivapaikkaa.

Teksti ja kuvat Ulla-Maija Sievinen

Iloisia ihmisiä pihapiirissä, kesähatuissa.
Koskenrinteen laulajaisissa olivat mukana mm. Eila Heimonen (vasemmalla), Anna-Stina Tulokas, Anja Suomalainen sekä tilaisuudessa kosketinsoittimia soittanut ja Anna-Stinan kanssa väkeä laulattanut kanttori Arttu Selonen.

– Seniorit opettavat elämisen viisautta ja toivon näköalaa, miettii Kotka-Kymin seurakunnan diakonissa Anna-Stina Tulokas.

– Tärkeää on, että tässä työssä voi olla ihminen ihmiselle, pohtii Pyhtään seurakunnan diakoni Anne Koskinen

Anna-Stina ja Anne tekevät molemmat työtä vanhusten kanssa.

Suvivalssi soi vaahteroiden alla

Hirvikosken koulun pihalla, isojen vaahteroiden alla, laulettiin Suvivalssia Veli-Matti Hämäläisen harmonikan säestyksellä. Seurakunnan vanhempaa väkeä oli kokoontunut Pyhtään seurakunnan kesälaulajaisiin. 

Hirvikoskelaiset Hannu ja Irmeli Heikkilä tulivat laulamaan. 

– Olen laulanut 50 vuoden ajan kirkkokuorossa, ensin Pyhtäällä ja nykyisin Ruotsinpyhtään kirkon kuorossa, mies kertoi, ja hänen äänensä  kajahtikin komeana.

Irmeli Heikkilä osallistuu kotiseurakunnan ikäihmisten toimintaan. 

– Käyn Annen kerhossa kerran kuussa Hirvikoskella. Siellä keskustellaan, lauletaan ja askarrellaan.

Mummot, mukulat ja papat myös

Eläkeläisille Pyhtään seurakunta tarjoaa mm. Hopeakerhoa ja Seurakuntakerhoa. 

– Juodaan kahvia, keskustellaan, askarrellaan, rassataan harmaita aivosoluja ja kuunnellaan musiikkia, Anne Koskinen kertoo. Hän on seurakunnan ainoa diakoniatyöntekijä ja vastaa siis myös vanhustyöstä. 

– Henkinen tuki on vanhuksille monesti tärkeintä, varsinkin, jos he kärsivät yksinäisyydestä.

Syksyllä, 29. elokuuta Pyhtään kirkonkylässä starttaa uusi kerho nimeltään ”Mummot, mukulat ja papat myös”. Kerhoa pidetään vuoroviikoin  kirkonkylän ja Siltakylän seurakuntatalolla. Kerhosta saa tietoa Ankkuri-lehdessä ilmestyvissä kirkollisissa ilmoituksissa. 

– Tarkoituksena on saada eri-ikäisiä ihmisiä saman katon alle. Vanhat ihmiset tykkäävät nähdä lasten riemua, ja lapset saavat kontakteja vanhempaan sukupolveen.

Kerho alkaa kello 13 ja loppuu kello 16, mutta itse kukin voi tulla oman aikataulunsa mukaisesti, vaikka osaksi aikaa.

Nauravia ihmisiä puutarhapöydän ympärillä
Hirvikoskella laulut soivat kesän keskellä. Edessä vasemmalta Hannu ja Irmeli Heikkilä sekä Anne Koskinen.

Syksyllä mennään taas!

Myös Metsolassa Koskenrinteen Kodin Metsämajan kesäisellä pihalla laulettiin. Tilaisuuden järjesti Kotka-Kymin seurakunta. 

Koskenrinteen asukas Eila Heimonen osallistuu muuhunkin seurakunnan vanhusten toimintaan. 

– Kävin aiemmin seurakuntakeskuksen torstaikerhossa, jossa oli myös ruokailu. Olen käynyt myös kerhossa Langinkosken kirkon Toivonsalissa perjantaisin. Kerhoissa oli laulua, soittoa, tietokilpailuja, aina erilainen ohjelma.

Korona-aikana kerhot ovat olleet tauolla. 

– Mutta syksyllä mennään taas kerhoihin ja myös retkille! 

Laulamassa mukana olleella Anja Suomalaisella on pitkä kokemus toiminnasta seurakunnassa. 

– Vedin lähetyspiiriä 25 vuoden ajan Langinkosken kirkolla.

Sinne, missä tarvitaan

Kotka-Kymin seurakunnan diakoniseen vanhustyöhön kuuluu mm. kerhoja, retkiä ja leirejä, käyntejä sairaaloissa, vastaanottoja ja paljon kotikäyntejä. 

– Teen eniten juuri kotikäyntejä, joilla keskustellaan kaikesta, mitä elämässä tapahtuu. Vähävaraisille vanhuksille vien ruokakassin. Olen koulutukseltani psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja, ja siitä on apua, koska vanhuksilla saattaa olla myös mielenterveysongelmia, esimerkiksi
masennusta, Anna-Stina Tulokas kertoo.

Hän käy myös usein onnittelemassa omia asiakkaitaan syntymä- ja nimipäivillä. Diakoniatyöntekijät käyvät myös laitoksissa – kuten esimerkiksi järjestämässä laulutilaisuuksia.

Vanhuksille on tarjolla apua myös diakoniavastaanotolla. Ajan voi varata numerosta 044 752 9525 arkisin kello 11-12. Samasta numerosta voi tiedustella myös taloudellista apua, kotikäyntiä tai keskusteluaikoja ongelmien selvittämiseksi.

– Diakonia elää ajassa ja muuttuu yhteiskunnan muutosten myötä. Menemme sinne, missä meitä tarvitaan, Anna-Stina Tulokas sanoo.

Eniten häntä huolestuttavat vanhukset, jotka eivät pystyisi asumaan kotona, mutta eivät saa tarvitsemaansa hoivapaikkaa. Yksinäisiä muistisairaitakin ihmisiä on kodeissaan paljon. 

– Työssäni näkyy tästä syystä huolestuttavia tilanteita. Näillä vanhuksilla pitäisi taata turvallinen ympärivuorokautinen hoito, Anna-Stina Tulokas kiteyttää.