Hoidetaan arvonsa mukaisesti

Kotka-Kymin seurakunnan ylipuutarhuri Hannamari Kovakoski viihtyy hautausmailla. Kiireessäkin on aikaa kohdata asiakas niin, että kaikille jää hyvä mieli.

Teksti ja kuva: Hannele Niemi

Hannamari Kovakoski hautausmaalla.
Kotka-Kymin seurakunnan ylipuutarhuri Hannamari Kovakoskelle rakkain hautausmaa on Helilä. Sinne on siunattu äiti ja vaari.

 

Toukokuun toisena tulivat kausityöntekijät. Kotka-Kymin seurakunnan hautaustoimeen heitä otettiin nelisenkymmentä.

– Into pinkeinä tulivat, iloitsee ylipuutarhuri Hannamari Kovakoski.

Hautaustoimessa eletään nyt vuoden kiireisintä aikaa, sillä hautausmailla piisaa hoidettavaa. Kotka-Kymin seurakunnalla on kaikkiaan 12 hautausmaata ja kaksi sankarihautausmaata. Seurakunnan velvollisuus on pitää kaikki hautausmaansa alueineen ja reuna-alueineen niiden arvoa vastaavassa kunnossa.

Hautausmaiden ohella seurakunnalla on viheralueita kirkkopuistoista kiinteistöpihoihin, kaikkiaan 80 hehtaaria.

Hannamari Kovakoski on työskennellyt Kotka-Kymin seurakunnassa vuodesta 2004, alkuun kausityöntekijänä ja vuodesta 2006 lähtien työnjohtajana ja nyt ylipuutarhurina. Hänen vakinaiseen tiimiinsä kuuluu työnjohtajan lisäksi kaksi erityisammattimiestä.

Ylipuutarhurin vastuulla ovat muun muassa haudanhoitosopimukset, laskutus ja muistomerkkisuunnitelmien hyväksyminen. Esimies joutuu usein myös juoksutytön tehtäviin; varmistamaan, että työporukalla on selkeät ohjeet ja tarvittavat välineet.

Aikaa ottaa osaa

Kovakosken oma hautausmaihin liittyvä kiire alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen. Asiakaspalvelutyötä, kohtaamisia, pitkiä puheluja. Niihin kaikkiin on varattava aikaa, otettava osaa suruun, kuunneltava, ymmärrettävä ihmisten huoli ja yksinäisyys.

Tähän törmäävät usein myös konkreettisesti hautausmailla työskentelevät. Heille osuu suora palaute, paljon positiivista ja joskus pettymyksen sävyttämää, kuten: ”Miksi meidän haudalla ei viime kesänä kukkinut pelargonia?”

Kaikki palaute otetaan vastaan, ja kysymyksiin pyritään aina vastaamaan.

– Niin, että kohtaamisista jäisi kaikille hyvä mieli. Yritämme myös ottaa opiksemme palautteesta.

Suomessa hautausmaa on osa luontoa, jossa suomalainen on tottunut hoitamaan suruaan. Näin kesän korvilla hautausmaatakin hoidetaan. Kohta käynnistyvät istutukset. Ensimmäisinä maahan pääsivät siniset ja valkoiset orvokit, Kaatuneiden muistopäivän kunniaksi jo toukokuun puolivälissä.

Pienesti punaista

Kesäkuun alku on tiukka rupeama. Haudoille istutetaan vuosittain noin 22 000 kukkaa; vanhanajan kesäbegoniaa, pelargoniaa, verenpisaraa. Sortimentti pidetään pienenä ja enempi vähempi punaisena tai vaaleanpunaisena.

Kukat ja värit ovat makuasioita, joista hautaustoimi ei lähde kiistelemään. Kotka-Kymin seurakunnassa on noin 4000 hoitohautaa, joten:

– Päätös kukista tulee meiltä.

Istutukset on tehty juhannukseen mennessä. Perisuomalaisen lomakauden käynnistyttyä alkaa usein myös vilkas liikenne sukuhaudoille.

Viikon trafiikkia seuraa yleensä autuas hiljaisuus. Hautoja toki hoidetaan, nypitään, kitketään ja kastellaan. Pidetään yllä luonnon monimuotoisuutta muun muassa välttämällä keinotekoisia myrkkyjä. Rikkakasvit tainnutetaan etikalla.

Syksyllä alkaa taas uusi rumba, toisinpäin. Kukat pois haudoilta, maata kääntämään ja heti kohta jo haravoimaan. Syksyyn osuu myös kiinteistö- ja hautaustoimen luottamushenkilöiden hautausmaakatselmus.

Hakea sielunrauhaa

Leikkaus- ja anestesiasairaanhoitajaksi aikanaan valmistuneesta Hannamari Kovakoskesta tuli seurakunnan puutarhuri sattumalta, kun hoitoalan töitä ei ollut tarjolla. Viheraluemestarin tutkinnon hän suoritti taannoin, vahvistaakseen teoriapohjaansa, ja omaksi ilokseen.

Hautausmailla hän muistaa viihtyneensä aina.

– Täällä oivaltaa oman pienen osansa luonnon kiertokulussa ja koko maailmankaikkeudessa.

Hautausmailla näkyvät myös ajanhenki ja trendit. 70–80-lukujen matkalaukkumalli muistokivissä on vaihtunut yksilöllisyyden korostukseen.

Oikeisiin puutarhatöihin Kovakoski ehtii enää harvoin. Tosin lähiaikoina valmistuvassa Hiljaisuuden puutarhassa hänkin päässee upottamaan kätensä multaan. Helilän kappelin viereen syntyvä viheralue herkistää ylipuutarhurin.

– Siellä voi vain istuskella ja hakea sielunrauhaa.