Ihminen, viljele ja varjele maata

Rakkauden kaksoiskäsky velvoittaa myös huolehtimaan luonnosta.

Teksti ja kuva: Ulla-Maija Sievinen

Nina Eskoli istuu kivellä metsässä.

– Ihmisen tulee viljellä ja varjella maata, sanotaan jo Raamatun ensi lehdillä. Tämä käsky velvoittaa ihmisen pitämään huolta luonnosta, ja tätä käskyä eivät kaikki ihmiset ole noudattaneet. Me tiedämme, mihin se on johtanut.

Näin sanoo kotkalainen pastori Nina Eskoli, joka on tehnyt vuonna 2011 tutkielman ympäristöteologiasta. Työ liitettiin Kotka-Kymin seurakuntayhtymän hakemukseen, jonka perusteella seurakuntayhtymä sai silloin ympäristödiplomin.

Kun aiheena on luonto Raamatussa, monelle tulee mieleen Raamatun alun luomiskertomus.

– Mutta Raamattu puhuu luonnosta paljon enemmän, Nina Eskoli sanoo.

Vedet juoksevat puroissa

Vanhassa Testamentissa ei esiinny käsitettä ”luonto”. Maailman kokonaisuuteen viitataan sanoilla maa ja maanpiiri, taivas ja toisinaan myös meri sen vastaparina.

– Vanhan testamentin maailmankuva vastaa yhä ihmisen arkikokemusta: taivas kaartuu laakean maan yllä, aurinko nousee idästä ja laskee länteen tai se, että valtameren äärellä olemme kuin maailman reunalla.

Psalmissa 104 kuvaillaan kauniisti:

Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta.
Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,
öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan
ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Ravituiksi tulevat myös Herran puut,
Libanonin setrit, jotka hän istutti,
joiden oksille linnut tekevät pesänsä,
joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Vuorten rinteillä asuvat kauriit,
ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

Ihminen asetettiin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Heprean kielen sana viljellä voi merkitä palvelemista, työn tekemistä tai orjuutta. Kysymys on siitä, että ihminen tekee työtä Edenissä Jumalan sijaisena, hänen palvelijanaan ja lähettinään. Hän palvelee Jumalaa olemalla Jumalan työtoveri luomakunnassa ja hoitamalla sitä, mitä Jumala on luonut, Nina Eskolin tutkielmassa todetaan.

Varjella taas merkitsee suojella, vartioida, valvoa. Ihmisen tehtävä on siis valvoa ja suojella sitä elinympäristöä, joka on hänen kotinsa.

Katsokaa taivaan lintuja

Eläinten kohtelu tulee esiin Raamatussa esimerkiksi kohdassa, jossa Jeesus ottaa kantaa siihen, mitä sapattina saa tehdä. Isien perinnäissääntöjen mukaan kaikki työhön liittyväkin oli silloin kiellettyä. Mutta jos ihminen tai myös eläin on joutunut ahdinkoon, ne on pelastettava.

Nooan ja kyyhkysen luottamussuhteesta kertoo se, että kyyhkynen palaa Nooan ojennetulle käsivarrelle. Se tuo Nooalle tuoreen puunlehden merkkinä vesien vähentymisestä. Eläin voi myös erityisessä tilanteessa suorastaan puhua ihmisen kanssa, esimerkiksi käärme paratiisissa tai Bileamin aasi. Aasilla on suorempi yhteys Jumalan lähettilääseen kuin Bileamilla, profeetalla.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus vertaa ihmisiä taivaan lintuihin:

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” 

Rakkauden kaksoiskäsky ja luontosuhde

Rakkauden kaksoiskäsky ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” liittyy myös ihmisen luontosuhteeseen.

– Lähimmäinen on myös kaukana asuva, tuntematon tai tulevaisuuden ihminen. Eettisyyteen kuuluu, että varjelemme luontoa myös heidän takiaan.

Jesajan kirjassa kerrotaan järistyksistä, tulvista, kuivuudesta, sadon syövistä heinäsirkoista ja muista ympäristökatastrofeista.

– Voimme vaikuttaa siihen, että näitä ilmiöitä ei olisi tulevaisuudessa nykyistä enempää.

Millainen on sitten Nina Eskolin oma suhde luontoon?

– Pidän perinteisistä kylmistä ja runsaslumisista talvista, tykkään kävellä metsässä, katsoa kalliolta merta ja katsella tähtiä. Nekin ovat kaikki Jumalan luomia.