Isäntä ympäristön asialla

Neljän tyttären isä Ilkka Nurmiranta viljelee sukutilaa Pyhtään Haaviston kylässä ja tekee vapaaehtoisena suntion töitä.

Teksti ja kuva: Ville Vanhala

 

Nurmirannan perhe, vanhemmat ja neljä tyttöä, istuvat nurmella punapuisen rakennuksen edessä.

Lipputangossa liehuu miltei uusi Pyhtään lohiviiri.

Nurmirannan tilan isäntä Ilkka Nurmiranta sai viirin lahjaksi täytettyään hiljattain 46 vuotta. Koko ikänsä Haaviston kylässä asunut Nurmiranta toteaa hymyillen, että hänen pyhtääläinen identiteettinsä on vasta kehittymässä.

Kun Ruotsinpyhtää liittyi vuonna 2010 Loviisaan, Ruotsinpyhtään koilliset kylät Haavisto ja Vastila liittyivät Pyhtääseen.

Nurmiranta on mielellään pyhtääläinen.

– Viirin lisäksi pyhtääläistä identiteettiäni vahvistaa se, että juon kahvia tätä nykyä hienosta Pyhtää-mukista.

Ehtookellojen soittaja

Kun Ilkka Nurmiranta oli noin kymmenen vuoden ikäinen, hän kävi isoisänsä Oiva Nurmirannan kanssa soittamassa lauantaisin alkuillasta oman kylän kirkolla ehtookelloja.

– Siihen aikaan kelloja soitettiin vielä vaijerista kiskomalla. Nykyään soitosta vastaa automaattinen koneisto, Nurmiranta kertoo.

Hänen isoisänsä lisäksi myös hänen nykyään Elimäellä asuva äitinsä teki aikanaan Haaviston kirkon suntion askareita, joten Nurmirannalle oli luontevaa jatkaa sukunsa perinteitä tekemällä vapaaehtoisesti osan Haaviston kirkon suntion tehtävistä. Haaviston kirkossa pidetään keskimäärin noin viisi jumalanpalvelusta vuodessa.

– Kun mietitään energiankulutusta ja ympäristön kuormitusta, niin kotikylän suntio on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se, että suntio ajaisi tänne Siltakylästä tai Pyhtään kirkonkylästä saakka.

Tekoja ympäristön puolesta

Ilkka Nurmiranta on Pyhtään seurakunnan kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja, ja hän kuuluu myös seurakuntansa lapsi- ja nuorisotyön johtokuntaan. Lisäksi Nurmiranta on valittu työryhmään, joka valmistelee Pyhtään seurakunnalle kirkon ympäristödiplomia.

Kirkon ympäristödiplomiksi nimetty kirkon oma ympäristöjärjestelmä perustettiin vuonna 2001. Diplomi on jo lähes kaikilla suurimmilla seurakunnilla ja seurakuntayhtymillä ja myös useilla pienillä seurakunnilla. Ympäristödiplomi päivitettiin vuonna 2020 vastaamaan uusiin ympäristöhaasteisiin ja -vaatimuksiin.

Nurmiranta kertoo, että ympäristödiplomin avulla tarkastellaan seurakunnan toiminnan kaikkia osa-alueita ympäristönäkökulmasta.

– Se pitää sisällään esimerkiksi energiankulutuksen, kiinteistönhoidon, jätehuollon, metsät, viher- ja seurakunnan omistuksessa olevat luontoalueet.

Ympäristöinsinööriksi ammattikorkeakoulusta aikanaan valmistunut Nurmiranta kuvailee ympäristödiplomin valmistelua laajaksi kokonaisuudeksi.

– Lähdin mielelläni mukaan katsomaan millä tolalla ympäristöasiat omassa seurakunnassani ovat. Kartoitus pitäisi olla valmiina viimeistään vuoden kuluttua.

Nurmirannan mukaan seurakunta pystyy jo verrattain vähäisillä toiminnan muutoksilla vähentämään energiankulutustaan ja samalla ympäristön kuormitusta.

– Liikkumisesta ja laajemminkin logistiikasta löydetään varmasti säästöjä. Todella konkreettinen kohde on esimerkiksi hautausmaiden jätteiden lajittelu, mutta se vaatii nykyistä tarkempaa otetta, myös hautausmaiden jätepisteiden käyttäjiltä.

Luomua sukutilalta

Ilkka Nurmiranta on isännöinyt sukunsa perintötilaa Haaviston kylässä vuodesta 2007 lähtien. Luomuviljelyyn tilalla siirryttiin neljä vuotta sitten.

Nurmirannalle ei maanviljelijäksi alkaminen ollut itsestään selvyys, mutta lapsuudesta tuttu elämäntapa veti häntä puoleensa.

– Yrittäjän vapaus on sitä, että pystyy itse päättämään päivittäisistä töistään. Toisaalta vapautta hieman vähentää se, että töitä on niin paljon kuin jaksaa tehdä.

Nurmirannan perheeseen kuulu Marjo-vaimon lisäksi tyttäret Elvi 10 v., Lyyli 9 v., Lempi 6 v. ja Aili 4 v.

Nurmiranta ei koe asuvansa syrjässä, vaikka Haaviston kylästä kertyy matkaa sekä Kotkaan että Kouvolaan noin 40 kilometriä. Tytärtensä harrastusten vuoksi Nurmiranta ajaa Kotkaan muutaman kerran viikossa.

– Vaikka ajamista kertyy paljon, niin se on tavallaan lepoaikaa ja aikaa itselleni. Autonratissa ei voi tehdä muuta kuin ajaa ja ajatella.