Jokaisella on tarve tulla kuulluksi

Sairaalasielunhoitoa on tehty Kotkassa 50 vuotta. Sairaalapastorin asiakkaita ovat niin potilaat, omaiset, hoitohenkilökunta kuin hoitoalan opiskelijatkin.

Teksti ja kuva Hannele Niemi

Hanna Hietanen Sapokan suihkulähteen äärellä.
Sairaalapastori Hanna Hietanen on Karhuvuoren kasvatti, joka käy tätä nykyä Kotkassa töissä kotoaan Haminasta.

”Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa.” (Matt. 25:36) Jeesuksen sanat ovat perusta sairaalasielunhoidolle, joka Suomessa alkoi vuonna 1925. Sairaalapappeja on nyt 115. Kotkassa henkistä ja hengellistä tukea tarjoavaa sairaalatyötä on tehty vuodesta 1972. Sairaalapastorin virassa pisimpään toimivat Esko Sorri ja Elina Vuoristo, Sorri vuodesta 1976.

– Heidät muistetaan yhä, vaikka jäivät eläkkeelle jo 2011, kertoo seitsemättä vuottaan Kotka-Kymin seurakunnan sairaalapastorina työskentelevä Karhuvuoren kasvatti Hanna Hietanen.

Kotkalaista sairaalasielunhoitoa juhlittaneen vasta ensi vuonna. Miten, sitä Hietanen ei vielä tiedä, mutta varmasti kiittäen hyvää yhteistyöverkostoa.

– Henkistä terveyttä tukeva sairaalasielunhoito on vain yksi osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa.

Hietasen työmaata ovat Kymenlaakson keskussairaalan ja Karhulan sairaalan ohella hoivakodit ja kotikäynnit, tärkeinä työtovereina hoitohenkilöstö ja uusi työpari, jonka sairaalapastori syksyllä saa. 

Ei pelkkää kuolemaa

– Tässä työssä kohtaa erilaisia kriisejä, ei pelkästään kuolemaa. Tilaa on oltava kaikenlaisille tunteille: hämmennykselle, helpotukselle, surulle, kaipaukselle, katkeruudelle, vihalle… 

– Joskus kysyn suoraan: Mitä ajattelet kuolemasta? 

Miksi? toistuu keskusteluissa usein. 

– Vastausta ei ole, mutta pyrin korjaamaan, jos sairaus koetaan rangaistuksena. Kuka tahansa voi sairastua, eikä sille löydy syytä. En voi selittää sairautta pois, mutta toivottavasti tarjota lohtua; kulkemalla hetken rinnalla, ottamalla vastaan kipeätkin tunteet, etsimällä toivonlähteitä
yhdessä.

Sairaalapastori kohtaa niin potilaita kuin omaisia. Häntä voidaan kutsua tueksi monenlaisiin tilanteisiin sairauden eri vaiheissa, joskus myös kuolinvuoteen äärelle tai siunaamaan hautaan. 

Potilas kantaa huolta omaisista, omaiset potilaasta. 

– Yhdessä kuljettua matkaa ei kukaan vie pois. 

Aina jotain jää kesken

Työssä parasta ovat erilaisten ihmisten kohtaamiset. Aina ei välttämättä puhuta hengellisistä asioista. Aina toimitaan ihmisen omilla ehdoilla, hänen vakaumustaan kunnioittaen. 

– Jumala kuitenkin on aina läsnä, kun kirkon työntekijä palvelee toista ihmistä. Useimpia lohduttaa viesti siitä, ettei ole yksin, vaan suuremman voiman kannattelema.

Sairaalasielunhoidon kohtaamisille ei ole valmista kaavaa. Sitä ei suoriteta, kuten ei elämää ja kuolemaakaan. Elämä loppuu aikanaan, ja aina jotain jää kesken. Pysyvää on vain ihmisen tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Hietanen muistuttaa armollisuudesta itseä kohtaan, niin potilaita, omaisia, hoitohenkilökuntaa kuin opiskelijoitakin. He kaikki ovat hänen asiakkaitaan. 

– Henkilökunnalta saan kullanarvoista tietoa siitä, missä sielunhoitoa kaivataan. Olen tarvittaessa heitäkin varten. Tapaan myös hoitoalan opiskelijoita, joille kerron työhön kuuluvista vaikeistakin tunteista.

– Että on hyvä miettiä omaa kuolemasuhdetta ja elämän jättämiä jälkiä. Tiedostaa sekä omat että elämän rajat. Ja että aina ei ole sanoja.

Tunne työn merkityksestä

Yksi kaipaa kuuntelijaa, toinen ehkä ehtoollista tai jotain muuta konkreettista. Joskus Hietanen kysyy, voisiko hän siunata toista tai toivotaanko muuten yhteistä rukousta. Herran siunaus on monille tuttu ja lohdullinen. 

– Saatan tiedustella, että sopiiko laittaa käsi olkapäälle tai pään päälle siunauksen merkiksi. 

Toivottaessa sairaalapappi myös laulaa. Päivä vain ja hetki kerrallansa, Maan korvessa, Maa on niin kaunis… 

Joskus joku sanoo, ettei tahdo puhua hengellisistä. Enemmän puhutaankin jostain muusta. 

Tulevaisuudessa Hanna Hietanen haaveilee työnohjaajakoulutuksesta, jo suoritetun kolmivuotisen sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutuksen lisäksi. 

Omassa jaksamisessa avainsanoja ovat tavallinen perhearki ja tunne oman työn merkityksellisyydestä.

Sairaalapappiin yhteyden saa hoitohenkilökunnan kautta tai: hanna.hietanen@evl.fi, 040 196 7520