Joskus vain vierellä hiljaa

Kuolemasta ei ole helppo puhua, papinkaan, mutta usein puhuminen helpottaa.

Teksti ja kuva Hannele Niemi

Nainen seisoo ulkona, keltalehtisten puiden edessä.
Kaikki koettu, jokainen kohtaaminen jättää jäljen. Satu Leino on kiitollinen tilaisuudesta tehdä sairaalapastorin työtä.

 

– Ihminen ei tiedä, mikä häntä kuoleman jälkeen odottaa. Kenellekään en voi luvata taivaspaikkaa, mutta saan Raamatun sanoin kertoa Jeesuksen pelastaneen meidät kuolemallaan. Lapsen uskossani luotan saavani Jumalalta voiman, myös kuolevien kohtaamisiin. En ole yksin, Jumala on kanssani.

Kouvolalainen Satu Leino aloitti maaliskuussa Kotka-Kymin seurakunnassa sairaalapastorin sijaisena. Kuusankosken seurakuntapastoriksi hän palaa taas vuoden 2022 alussa.

Leino kiittää työpariaan, sairaalapastori Hanna Hietasta tuesta. Sairaalatyössä saadut arvokkaat opit sielunhoidosta, kohtaamisesta ja vierellä kulkemisesta kantavat varmasti loppuelämän.

– Sairaalapapin työtä saa tehdä kiireettömästi hiljentyen, pysähtyen tärkeiden asioiden äärelle.

Kun kuolema pelottaa

– Vähäiselläkin kokemuksellani olen huomannut, että asioista pitää puhua ihmisten omilla ehdoilla. Kaikki eivät kaipaa hengellisiä keskusteluja.

Silti Satu Leino usein kysyy: Pelottaako tuleva?

Kun ihminen kertoo pelkäävänsä kuolemaa, häntä pitää kuulla, ei vähätellä tai yrittää poistaa pelkoja. On myös siedettävä toisen katkeruutta ja tuskaa, kestää hänen vihansa myös Jumalaa kohtaan. Ja joskus on vain myönnettävä, ettei osaa auttaa.

– Silloinkin voin olla vierellä hiljaa.

Oman uskonsa voimin hän lohduttaa, ettei ole hätää.

– Sinua ollaan vastassa. Sinä kelpaat! Voit tarttua Jumalan käteen.

Laulukin voi lohduttaa

Ehkä tunnolla on selvittämättömiä asioita, sielunhätä itsensä tai toisen puolesta? Pelko, ettei kuulu pelastuksen piiriin.

Toisia ahdistaa kristittyjen puhe iankaikkisesta elämästä. Moni suree ajan loppuvan kesken.

– Heille voin sanoa, että Jumala itse on aika. Että lopulta ajalla ei ole väliä.

Satu Leino kertoo myös omat eväänsä kuoleman ja kuolevan kohtaamiseen.

– Voin rukoilla ja siunata, ääneen tai ääneti. Ja voin laulaa.

Kauhavalla kasvanut Leino on laulanut aina, aikanaan kuorossa ja pikkusiskon kanssa bändissä.

– Minulta saa toivoa laulua tai virttä. Voin myös itse ehdottaa, vaikka toiveikkaan säveleistä Päivä vain ja hetki kerrallansa. Tai Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Täällä pohjantähden alla, Ystävä sä lapsien… Laulu lohduttaa.

Myös ehtoollista pyydetään, rippiä harvemmin. Molemmat voi toteuttaa myös sairaala- tai hoivakotiympäristössä.

Ja kun saa koskettaa

Myös kosketus on tärkeä, kai meistä kaikille.

– Itse mielelläni tartun käteen tai silitän olkavartta. Korona vaikeutti tätäkin, mutta kuolevan ihmisen kanssa ei yleensä vaadita noudattamaan rajoitteita kirjaimellisesti. Ja nythän tilanne on jo parempi.

Sairaalapappi ei välttämättä kohtaa kovinkaan usein konkreettisesti kuolemaa. Leino lähettääkin lämpimiä rukouksia heille, jotka ovat työssään jatkuvasti kuoleman kanssa kasvokkain.

Vuonna 2016 papiksi vihitty Leino tuli työhönsä mutkan kautta, valmistuttuaan Kouvolassa tradenomiksi ja työskenneltyään Kuusankosken seurakuntasihteerinä.

– Pappeuteni on tyystin johdatusta.

Kuusankosken seurakunnassa hän sai vastuulleen diakoniatyön. Myös hautajaiset tulivat uudelle papille pian tutuiksi. Niissä kuitenkin kohdataan kuolevien sijasta eläviä.

– Sairaalapapin työ on siinä suhteessa vaikeampaa. Onneksi tarjolla on koulutusta ja kollegojen tukea. Myös asiakkaiden palaute auttaa jaksamaan.

 

Apua sururyhmistä ja keskusteluavusta

Kotka-Kymin seurakunta järjestää syksyisin ja keväisin sururyhmiä läheisensä menettäneille. Ryhmissä keskustellaan surusta yhdessä muiden läheisensä menettäneiden kanssa.

Sururyhmiä järjestetään kaksi syksyllä ja kaksi keväällä. Ryhmät on tarkoitettu ensisijaisesti heille, jotka ovat menettäneet läheisensä noin vuoden sisällä. Ensi keväänä seurakunnassa on aloittamassa myös vertaistukiryhmä itsemurhan tehneiden läheisille.

Jos ryhmässä keskusteleminen ei tunnu itselle sopivimmalta vaihtoehdolta, voi pappien ja diakoniatyöntekijöiden kanssa keskustella kahden keskenkin.

Valtakunnallinen Kirkon keskusteluapu tarjoaa tukea monella eri tavalla: puhelimitse, chatissa, nettisivuilla ja kirjeellä. Kaikki eri yhteydenottokanavat löytyvät osoitteesta www.kirkonkeskusteluapua.fi. Palvelevaan puhelimeen voi soittaa joka päivä klo 18-24 numeroon 0400 221 180.