Enkeli löytää joulun

Teksti: Asser Ahleskog, kuva: Taina Kivioja

Piirroskuva jouluisesta, lumisesta maisemasta.

 

Maaseudulla laajojen metsien ja viljavien peltojen ympäröimänä on kylä. Siellä on etupäässä punaisiksi ja keltaisiksi maalattuja taloja. Niitä peittää pakkashuuru, mikä tekee niistä ihan piparkakkutalon näköisiä. Talojen ikkunoista valkoiselle hangelle heijastuva valo luo koko kylän ylle rauhallisen olon.

Kirkossa on kaikki jouluvalmistelut jo saatu päätökseen. Joulukuusi seisoo kunniapaikalla alttarin vieressä. Sen oksista leviää kirkkosaliin raikas metsän tuoksu, ja tähti sen latvassa levittää ympärilleen joulun sanomaa.

Taivaalla näkyvien tähtien joukosta yksi näkyi muita kirkkaampana. Se lähestyi vähitellen kunnes se oli aivan valkoinen. Tähti oli muuttunut enkeliksi.

Sen siivet loistivat kummallista valoa, sellaista, jota näkee vain unessa. Joulun enkeli oli saapunut.

Tyytyväisenä se katsoi koristeltua kirkkoa. Se näki myös kylässä asuvien ihmisten sydämissä elävän hyvän tahdon sanoman.

Enkeli levitti siipensä ja antoi taivaallisen siunauksen laskeutua jokaiseen taloon.

Samaan aikaan monessa kaupungissa, kylässä ja kodissa yhä suurempi joukko ihmisiä käyttäytyi kuin paniikissa. He olivat kiireisiä, tönivät ja lähettivät ilkeitä katseita toisilleen.

 

Enkeli katseli ihmisten vallatonta menoa ja sen silmiin ilmestyi suuria kyyneleitä. Se näki, että vain harvalla oli sydämessään todellinen halu, tai aikaa, muistaa joulua ja lähimmäisiään. Useimmalle joulu oli tavaramerkki, jonka perässä pitää juosta, ettei se karkaa.

Enkeli laskeutui ihmisten joukkoon ja avasi siipensä, jotka levittivät ympärilleen hyvää ilmapiiriä.

Ihmiset pysähtyivät ja näkivät toistensa kasvot.

"Hei, sinäkin olet täällä. Hauska tavata", joku saattoi sanoa.

"Hauskaa joulua", toivotuksia kuului sieltä täältä. Niissä oli nyt lämpöä ja välittämisen tunnetta. Tätä kesti kuitenkin vain hetken. Kohta aivot ja sydän toimivat taas eri tahtiin. Entinen meno jatkui.

 

Ympärillä olevista kovaäänisistä kantautui hypnoottinen musiikki, joka kehotti ihmisiä olemaan anteliaita toisilleen. "Ellei teillä ole rahaa, velkaantukaa, sillä se osoittaa oikeaa pyyteettömyyttä itseä kohtaan."

Enkeli ei ymmärtänyt näkemäänsä: "Miksi minut lähetettiin tänne joulun enkeliksi", se mietti.

"Ehkä erehdyin suunnasta. Kenties olen väärällä planeetalla. Kaikki ostavat tavaroita, ovat kiireisiä ja haluavat luoda joulun rauhaa, vaikka heidän ajatuksensa ovat muualla. Joulu on syntymisen, uuden alun ja yhdessäolon juhla.

Niitä tuntemuksia ei ole varastoitu kaupan hyllyille."

Nämä raskaat ajatukset mielessään enkeli päätti siirtyä takaisin pieneen kylään, jossa hän voisi kokea joulun oikean rauhan.

Matkalla enkeli näki pienen mökin. Siinä asui yksinäinen vanhus. Mökissä ei ollut muuta kuin pahainen hella, joka savutti, sillä sitä ei ollut nuohottu moneen vuoteen. Ainoassa huoneessa oli sänky, pöytä, kaksi tuolia ja kiikkerä keinutuoli. Vihreäksi maalatussa astiakaapissa muutama lasi ja lautanen täyttivät vähäiset hyllyt.

 

Mutta enkeli huomasi, että kaiken vaatimattomuuden keskellä tällä yksin elävällä ihmisellä oli jäljellä sellaista, mikä jäi huomaamatta niiltä, jotka kiireisinä liikkuivat kaupasta toiseen. Mummolla oli aikaa yhtä paljon kuin muilla, mutta hän käytti sen toisella tavalla - joululle.

Pöydällä oli kynttilä. Se loi mökkiin ajatonta rauhaa. Keinutuolissaan mummo kutoi sukkaa. Hän ajatteli pientä jalkaa, jota sukka tulisi lämmittämään. Kutimen liikkeet heijastuivat kynttilän valosta pienen mökin seinään. Niiden varjot tanssivat kuin joulujuhlassa.

 

Enkeli tunsi löytäneensä joulun. Se levitti siipensä ja sanaton rauha peitti koko ympäristön. Kirkossa ja kaikissa taloissa kynttilöiden liekki kirkastui hetkeksi. Taivaallinen voima ja joulun sanoma levisi niiden kautta jokaiseen paikkaan. Pienessä mökissään mummo nukahti keinutuoliinsa. Enkeli puhalsi pöydällä olevan kynttilän sammuksiin.

Pihaa peittävän lumen alta nousi arka pää. Sopuli katsoi ympärilleen. "Kummallista. Minulla on tunne, että tänään kaikki rakastavat toisiaan."

"On joulu", kuiskasivat kuuset. Sopuliperhe katsoi toisiaan. Sitten ne aloittivat tanssin valkoisella hangella.

 

 

Enkeli löytää joulun -tarina

Kotkalaisen Asser Ahleskogin kirjoittama joulusatu on satukirjasta Lystipää ja sen lystit kaverit.

Ahleskog sanoo: ”Sadut ovat totta, vain eri lailla kerrottuja. Lapset sen tietävät. Myöhemmin he irtautuvat todellisuudesta ja alkavat käyttäytyä kuin aikuiset.”