Kirkko pukeutuu mustaan

Kynttilät sammuvat. Urut vaikenevat. Alttari tyhjennetään esineistä ja verhotaan mustaan.

Teksti: Stiina Kiiveri

Kymin kirkon alttarilla mustat tekstiilit.

Pitkäperjantai on ainoa pyhäpäivä, jonka liturginen väri on musta.

Pääsiäinen on ilon ja valon ja ylösnousemuksen juhla. Pääsiäisjuhlan värejä ovatkin valkoinen, hopea ja kulta. Mutta pitkäperjantain väri on musta. Se on kuolemansurun väri.

Kirkossa käytettävien tekstiilien värit ovat tarkkaan harkittuja, väritkin julistavat kirkon sanomaa. Liturgiset värit näkyvät kirkon eri tekstiileissä alttarilla, saarnastuolissa ja papin vaatetuksessa. Värit vaihtuvat pyhäpäivän mukaan.

– Vihreää on monta viikkoa, mustaa vain se yksi päivä vuodessa. Seurakuntalaisista näkee, että se huomataan. Musta on erilainen. Pysähdyttävä, Kotka-Kymin seurakunnan kirkkoherra Anna-Tiina Järvinen pohtii.

Kiirastorstaina kirkossa on vielä violetin värin aika. Violetilla, sinipunaisella tai tummansinisellä ilmennetään odotusta, valmistautumista ja katumusta, kyseessä on paastonaikojen tumma väri.

– Kiirastorstai on suosituimpia kirkkopäiviä. Meillä on silloin iltamessu kaikissa kolmessa kirkossa: Langinkoskella, Kymissä ja Kotkassa, Järvinen kertoo.
Kiirastorstaina iloitaan vielä yhteisestä ehtoollisesta, mutta iltamessun lopuksi saapuu hiljaisuus. On hetki, kun urut hiljenevät. Kynttilät sammutetaan. Alttari riisutaan kankaista ja esineistä. Alttari puetaan mustaan.

– Kotkan kirkossa perinteisiin kuuluu, että kirkkoon kannetaan kookas puinen risti ja se jätetään nojaamaan alttarikaidetta vasten, Järvinen kertoo.

– Viimeinen virsi lauletaan ilman säestystä. Pitkäperjantaina kirkossa on sanajumalanpalvelus. Silloin on Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kuoleman muistopäivä. Mustaksi verhoillulla alttarilla on viisi punaista ruusua. Ne kuvastavat Kristuksen viittä haavaa. Punainen on Pyhän Hengen, tulen, veren ja todistuksen väri.

Pitkäperjantain kuolemansurun väri vaihtuu valkoiseksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Pääsiäispäivien jumalanpalveluksissa seurakuntaa odottaa ilosanoma, jota kertovat myös värit valkoinen, kulta ja hopea. Ja kun tarkkaan katsotaan, on pitkäperjantain mustassa värissäkin toivona mukana kultaisia tai hopeisia lankoja.

Liturgiset värit

Liturgisia värejä on Suomen luterilaisen kirkon kirkkovuodessa viisi: valkoinen, vihreä, punainen, violetti/sininen ja musta. Liturgiset värit korostavat kirkkovuoden sisältöjä. Jumalanpalveluksissa kirkkotekstiilit sekä tietyt osat papin liturgisesta vaatetuksesta ovat päivän liturgisen värin mukaisia. Yleensä pyhäpäivän väriä käytetään koko seuraavan viikon ajan.

Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Valkoista käytetään kirkkovuoden suurina juhlapäivinä kuten jouluyönä ja joulupäivänä, pääsiäisyönä ja pääsiäispäivinä sekä loppiaisena ja mikkelinpäivänä. Valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös hopean ja kullan värejä.

Punainen on veren, tulen ja tunnustuksen väri. Sitä käytetään myös Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen symbolina. Punaista käytetään muun
muassa helluntaina, pyhäinpäivänä sekä apostolien ja marttyyrien (Stefanus, Henrik) päivinä.

Vihreä kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, mutta on myös elämän ja arjen väri. Vihreää käytetään loppiaisesta laskiaiseen sekä lähes kaikkina helluntain jälkeisen ajan pyhinä.

Violetti on katumuksen, odotuksen ja parannuksen väri. Sitä käytetään toisena, kolmantena ja neljäntenä adventtisunnuntaina sekä paastonaikana ja
hiljaisella viikolla. Violetin rinnalla voidaan käyttää myös tummaa sinistä, joka violetin tavoin symboloi katumusta ja odotusta.

Musta on murheen ja surun sekä katoavaisuuden väri. Mustaa käytetään ainoastaan pitkäperjantaina ja sitä seuraavana hiljaisena lauantaina.

Lähde: evl.fi