Kirkkovaltuustosta kirkon käytävälle

Valtuutettu on tavallisen seurakuntalaisen ääni päätöksenteossa, sanoo Solveig Rosenblad. Ex-valtuutettu toivoisi lisää ruotsinkielistä palvelua ja uudistaisi vaalijärjestelmän.

Teksti ja kuva: Ville Vanhala

Nainen esittelee ruukussa kasvavia chilejä.

 

Chileistä on kasvanut komeita. Pyhtääläinen 70-vuotias entinen, pitkäaikainen kirkkovaltuuston jäsen Solveig Rosenblad tunnustautuu tulisen ruoan ystäväksi.

– Chilit ovat kasvaneet hyvin, mutta yhdestä lajikkeesta tuli niin tulista, etten itsekään pystynyt niillä maustamaan, Rosenblad naurahtaa.

Rosenblad jättäytyi kirkkovaltuustosta neljä vuotta sitten. Kaikkiaan hän ehti toimia valtuutettuna vuodesta 1985 lähtien yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Rosenblad katsoo olleensa tavallisten seurakuntalaisten ääni päätöksenteon suuntaan.

– Pyhtään kaltaisessa pienessä seurakunnassa on helppo toimia, koska ihmiset tuntevat toisensa. Tutut valtuutetut ovat helposti seurakuntalaisten tavoitettavissa.

Valtuutettu päivystäjänä

Solveig Rosenblad kertoo, että seurakuntalaisia askarruttavat usein pienet käytännön asiat. Häneen on otettu yhteyttä esimerkiksi silloin, kun seurakuntatalon pihalle tarvittiin penkkejä ja hautausmaan portinpielet kaipasivat korjausta.

Rosenblad on erittäin ylpeä kotiseurakuntansa, keskiaikaisesta Pyhän Henrikin harmaakivikirkosta. 

– Kirkon ylläpito ja tarvittavat kunnostustyöt käyvät kalliiksi, mutta niitä hankkeita varten saadaan myös ulkopuolista rahoitusta.

Rosenblad myöntää istuvansa itse mielellään kesäisin Pyhtään kirkon keskikäytävällä kirkkovahtina- ja oppaana.

– Kun matkailijoita tulee kirkkoon, he hiljentävät vaistomaisesti puheääntään. Yksinäisinä hetkinä omassa kirkossamme voi kokea kokonaisvaltaisen rauhan tunteen.

”Eroamisbuumin” jälkeen

Kirkkovaltuuston lisäksi ja myös pitkään kunnallisissa luottamustoimissa toiminut Solveig Rosenblad sanoo valtuustotyöskentelyn muuttuneen sitä mukaa, kun valtuustossa olevat ihmiset ovat muuttuneet ja vaihtuneet.

Seurakuntavaalien alhaista äänestysprosenttia Rosenblad pitää valitettavana, mutta hän on pannut myös merkille, että suurin ”kirkosta eroamisbuumi” näyttäisi olevan tältä erää ohi.

– Pyhtäällä on ollut tänä vuonna enemmän seurakuntaan liittyneitä kuin siitä eronneita ihmisiä.

Rosenblad uskoo, että koronapandemian ja Ukrainan sodan luoma epävarmuus saa ihmiset etsimään itselleen jotain pysyvää ja turvallista.

– Ehkä se heijastuu myös tulevissa seurakuntavaaleissa hieman edellisiä vaaleja korkeampana äänestysprosenttina.

Radikaali näkemys

Ruotsinkielinen Solveig Rosenblad on pahoillaan siitä, että kaksikielisyys ei ole Pyhtään seurakunnassa enää yhtä vahvoissa kantimissa kuin takavuosina.

– Toisin kuin nykyään ennen sai seurakunnasta kaikki palvelut myös ruotsiksi. Äidinkieli on osa identiteettiä ja ihmisille on tärkeä saada kirkollisia toimituksia, etenkin hautajaiset omalla äidinkielellään. 

Hieman radikaaliksi tunnustautuva Rosenblad uusisi seurakuntavaalit suoriksi henkilövaaleiksi, joissa yhdeltä ja samalta listalta eniten ääniä saaneet tulisivat valituiksi seurakuntavaltuustoon.

– Kukin ehdokas saisi olla poliittisesti sitoutunut tai sitoutumaton. Suoralla henkilövaalilla karsittaisiin pois taktikointi.

Kappeli kuntoon!

Rosenblad sanoo jääneensä pois seurakuntavaltuustosta, koska katsoi jo ikänsä ja pitkän valtuutetun uransa puolesta olevansa valmis antamaan tilaa nuoremmille.

Hän myöntää, että olisi halunnut vielä nähdä Pyhtään Korkeaharjun hautausmaan kappelin kunnostettuna ja Kaunissaaren ja Munapirtin hautausmailla katokset.

– Työ jäi vähän kesken, mutta se ei ollut kiinni siitä, etteikö yhteistä tahtoa olisi löytynyt. Seurakunnissakin se on usein raha, mikä ratkaisee.