Lähetystyötä Siperiasta Liberiaan

Lähetystyötä tehdään lentäen, kohdaten, auttaen ja kouluttaen. Neljä Kotka-Kymin seurakunnan nimikkolähettiä kertovat kuulumisiaan.

Teksti: Heidi Nevalainen, Kuvat: nimikkolähettien kotialbumit

Roy Rissanen kuulokkeet korvilla lentokoneen ohjaamossa.
Roy Rissanen

Roy Rissanen lentää Liberiassa

MAF-lähetyslentäjä Roy Rissasen lähettämisessä Kotka on ollut mukana jo 90-luvulta saakka. Vuosien varrella Rissanen on perheineen asunut ja työskennellyt kymmenessä eri maassa.

– Neljä tytärtämme on jo aikuisia ja asuvat eri puolilla maailmaa. Vaimoni Sirpa on Medialähetys Sansan palveluksessa Lähi-idän tiedottajana.

Roy Rissasen tehtävänä on palvella lähetyslentäjänä siellä, missä MAF hänen työpanostaan eniten tarvitsee. MAF tekee muun muassa sairaskuljetuksia ja kuljettaa esimerkiksi kirkon, lähetyksen ja kristillisten järjestöjen matkustajia.

– Yksi mieleenpainuva lentoni oli kuljettaa viiden kuukauden ikäinen tyttövauva Liberian maaseudulta lähetyssairaalaan pääkaupunkiin Monroviaan. Vauva oli sairastunut lihaa syövään bakteeriin, joka olisi tappanut hänet nopeasti. MAFin koneella saimme hänet nopeasti hoitoon. 

Viime vuoteen asti Rissanen työskenteli Mongoliassa, mutta MAFin työ siellä päättyi, joten hän siirtyi Liberiaan.

– Liberiassa meillä on kasvava työ eikä lentäjiä ole riittävästi. Tieverkosto on kehittymätön ja maaseudulle pääseminen olisi hankalaa muulla kuin MAFin lentokoneella.

Syrjätien perhe syö eväitä puiden alla.
Markus ja Kia Syrjätie lapsineen.

Syrjätiet oppivat kieltä Japanissa

Markus ja Kia Syrjätie lähtivät ensimmäiselle työkaudelleen Japaniin marraskuussa 2020. Tulevaisuudessa he tulevat tekemään seurakuntatyötä jossakin Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon paikallisseurakunnassa, mutta sitä ennen pitäisi oppia kieli.

– Kieliopinnoissa saimme alkeisoppikirjan pakettiin juuri ennen lomien alkua, kertoo Markus Syrjätie.

Kesälomaansa he viettivät Japanin vuoristossa.

– Lähdimme elokuun lopulla autolla hieman kierrellen kohti Karuizawan vuoristomökkikylää. Vuorille paetaan kaupungin paahtavaa hellettä, ja olemme nyt itsekin saaneet kokea, että vuorilla lämpötila vaikuttaisi pysyvän pääsääntöisesti alle 30 asteen.

Syrjäteiden matkan määränpää oli kristittyjen perustama Karuizawan mökkikylä. Siellä he osallistuivat lähetystyöntekijöille suunnattuun englanninkieliseen kesäkonferenssiin.

– On ollut virkistävää kuulla raamattuopetusta kielellä, jonka hallitsee! Antoisaa on ollut myös keskustella eri taustaisten lähetystyöntekijöiden kanssa heidän kokemuksistaan.

Arja Halttunen Julia-ystävänsä kanssa siperialaisessa kaupungissa talvella.
Arja Halttunen (oikealla) ystävänsä Julian kanssa.

Arja Halttunen palvelee Itä-Siperiassa

Arja Halttunen asuu Irkutskissa, venäläiskaupungissa Baikal-järven länsipuolella. Halttunen on Lähetysyhdistys Kylväjän Itä-Siperian lähetti.

– Irkutskin alue on 2,5 kertaa Suomen kokoinen. Täällä on rikasta luontoa, metsää, mustan mullan viljelyalueita ja kaivosteollisuutta. Lähetille alueella asumiseen tuo haastetta kylmä talvi.

Halttunen tekee Irkutskista käsin työtä lähellä olevilla burjaattialueilla. Työ on tavoittavaa työtä ja raamattupiirityötä.

– Burjaatit ovat mongolikansa ja Siperian suurin vähemmistökansa. He ovat uskonnoltaan shamanisteja ja Tiibetin buddhalaisia eli lamalaisia. Kristittyjä heidän joukossaan on vain vähän.

Halttunen on viettänyt kesää Suomessa, mutta syksyllä hän taas palaa Itä-Siperiaan. Tilanne alueella ei ole helppo.

– Kesällä Irkutskin alueella on ollut paljon metsäpaloja ja vaikea koronatilanne. Koronaluvut ovat kasvaneet ja olleet huipussaan heinäkuun lopulta alkaen. Jos Herra suo, lähden kuitenkin Hänen ja kahden rokotuskerran turvin matkaan.

Tarja Ikäheimonen.
Tarja Ikäheimonen

Tarja Ikäheimonen tekee pakolaistyötä Euroopassa

Tarja Ikäheimonen on saanut nauttia Suomen kesästä. Heinäkuussa hänet siunattiin Kansanlähetyspäivien yhteydessä uudelle työkaudelle pakolaistyöhön Eurooppaan, Suomeen ja Kreikkaan.

– Maailman tilanne on hyvin sekava. Nyt on suunnitteilla, että lähtisin käymään lokakuussa Kreikassa. Matkalla kartoitamme tarkemmin, miten voin olla apuna kristinuskoon kääntyneiden pakolaisten kouluttamisessa.

Suomessa Ikäheimonen on mukana Helsingissä toimivan kansainvälisen seurakunnan farsinkielisessä työssä.

– Olen iloinnut siitä, että monelle Suomeen pakolaisena tulleelle on kesän aikana löytynyt koulutuspaikka ja asunto.

Viime aikoina Ikäheimonen on seurannut erityisen huolestuneena Afganistanin tilannetta.

– Kiitos kun muistatte rukouksin niitä, jotka odottavat sitä, että vaimo ja lapset pääsisivät Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Tämä prosessi on normaalistikin pitkä ja vie hyvin paljon aikaa. Nyt maailmanlaajuinen koronapandemia on vaikeuttanut tilannetta entisestään.