Mansikkahilloa lähetyslasit silmillä

Lähetyssihteeri Anne Hovi on tehnyt kaiken työnsä lähetyksen näkökulmasta. Hän jää eläkkeelle virastaan, mutta ei lähetyksestä.

Teksti ja kuva: Heidi Nevalainen

Anne Hovi istuu sohvalla Karhulan seurakuntakeskuksessa.
Anne Hovi

 

Lähetystyön ydin löytyi mansikkahillosta. Kotka-Kymin seurakunnan lähetyssihteeri Anne Hovi kuuli aikoinaan hillovertauksen eräältä lähetystyöntekijältä. Tämä kysyi ryhmältä koululaisia, pitävätkö he hillosta. Vastaus oli myöntävä. Pitäisikö hillopurkki siis säilöä jääkaappiin? Kyllä, vastattiin. Mutta jos hillon vain annetaan olla jääkaapissa, mitä sille lopulta tapahtuu? Se pilaantuu, kuului vastaus.

– Ilosanoma on kuin se mansikkahillo. Jos meillä on hyvä sanoma, mutta sitä ei jaeta, se menee pilalle, tiivistää Anne Hovi.

– Sanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille. Ajattelen, että kaikkien pitää saada tietää, että on Jeesus Kristus, joka pelastaa.

Koko Raamattu kääntyisi lähetykselle

Hillovertaus kirkasti lähetystyön idean lähetyssihteerille, joka tuolloin vielä oli uransa alkuvaiheissa. Sen jälkeen Anne Hovi on tehnyt seurakunnassa yli 30-vuotisen työuran. Nyt se on vaihtumassa eläkepäiviin.

– Lähetyssihteerin virasta jään eläkkeelle, virkanaisen rooli saa jäädä, mutta en voi jäädä eläkkeelle lähetystyöstä. Se on osa elämääni. Jatkan vapaaehtoisena.

Lähetystyö todella on Anne Hoville sydämen asia. Se kulkee hänen mukanaan kaikessa, mitä hän tekee.

– Olen joskus sanonut, että voitte kokeilla: aika monen Raamatun tekstin käännän lähetykselle, Hovi toteaa nauraen.

– Teen kaiken 100-prosenttisesti lähetystyön silmälasit päässä. Voin tehdä lapsityötä, varhaiskasvatusta, rippikoulutyötä, mutta kaiken teen lähetyksen näkökulmasta. Lähetys on kirkas missio.

Lähetit lähetetään kutsuttuina

Anne Hovin tarinoissa on paljon iloa ja naurua, mutta yksi asia hieman harmittaa. Se, että yhä edelleen ihmiset puhuvat miekkalähetyksestä eli pakottamisesta tiettyyn uskontoon. Sitä nykypäivän lähetystyö ei ole.

– Lähetit lähtevät kohteisiin aina kutsuttuna. Esimerkiksi meidän nimikkolähettimme Syrjätiet – Japanissa seurakunta tarvitsi nuorisotyön osaajia ja siihen vastattiin, että meillä on nuori pariskunta, joista toinen on nuorisopappi ja toinenkin nuorisotyötä tehnyt.

– Mikään seurakunta ei lähetä työntekijöitä, jos ei heitä kutsuta.

Hovi kertoo, että lähetystyö on monipuolista, oman ammatin toteuttamista ihmisten luona. Kohdemaassa voidaan esimerkiksi opettaa lukutaitoa tai tehdä lääkärin työtä.

– Samalla kerrotaan Jeesuksesta. Lääkäri voi esimerkiksi aloittaa leikkauksen rukouksella.

Seurakunnilla on omia nimikkolähettejä sekä nimikkokohteita, kuten oppilaitoksia tai seurakuntia. Niitä tuetaan sekä rahallisesti että rukouksilla – ja molemmat ovat yhtä tärkeitä.

Siunaus tuntemattomalle vauvalle

Jokusen kerran Anne Hovi on päässyt itsekin vierailemaan lähetystyön kohteissa. Kaukaisin paikka, jossa hän on käynyt, oli Papua Uusi-Guinea. Yksi mieleenpainuvimmista kohtaamisista tapahtui kuitenkin Keski-Venäjällä, suuressa Sharif-moskeijassa – tai oikeastaan sen ulkopuolella.

– Minusta tuntui, että en halua mennä sisään.

Moskeijaan ei saa viedä tavaroita, joten Hovi jäi ulos muun seurueen laukkujen kanssa. Sitten häntä lähestyi mies ja nainen, joilla oli pieni vauva. Pariskunta puhui tataria ja venäjää, Hovi englantia ja suomea, joten yhteistä kieltä ei löytynyt.

– Näytin käsilläni, että haluavatko he vauvan minun syliini. Näin oli. Katselin vauvaa, kehuin häntä ja tein ristinmerkin lapsen päälle. Silloin nainen otti käteni ja suuteli sitä. Myös mies otti käteni ja suuteli sitä.

– Sain siunata heidän vauvansa. He tiesivät, että se oli parasta, mitä pystyin antamaan. Jostain syystä he halusivat sitä, vaikka näin, että he menivät sisään moskeijaan.

– Siinä oli kaikki elementit sille, että ihmiset voivat kohdata toisensa ymmärtämättä sanaakaan.

Kalakeittoa lähetyksen hyväksi

Lähetyssihteerin työhön kuuluu yhteydenpito lähetysjärjestöihin ja nimikkolähetteihin sekä erilaisen toiminnan järjestäminen. Anne Hovi on luotsannut lähetyspiirejä, järjestänyt myyjäisiä, organisoinut Kauneimpia joululauluja ja tarvittaessa vaikka keittänyt keittoa, kun seurakuntalainen on pyytänyt järjestämään miehensä muistotilaisuuden tarjoilut.

– Mies oli tehnyt kalakeittoa tietyillä mausteilla ja tietyllä tavalla. Raa’at perunat paistettiin siivuina ja laitettiin keittoon. Sitä sitten keittelin. Mutta siitä tuli sellainen, että omaiset muistelivat, miten hän näin hyvän ohjeen osasi antaa.

Lähetyssihteerin ei tietenkään tarvitse olla keittotaitoinen. Hovi toivookin, että se, joka tulevaisuudessa ottaa lähetystyön seurakunnassa hoitaakseen, tekee pestistä oman näköisensä.

– Kunhan on ne lähetyksen silmälasit! Jos voisin, antaisin hänelle nämä kuvitteelliset lähetyslasit silmille. Että hän näkisi lähetyksen mahdollisuutena kaikessa.