Me teille, te heille

150 vuodessa niin Suomi kuin kirkko ovat monin tavoin muuttuneet, mutta diakonian syvin ydin on ja pysyy: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12).

Teksti: Hannele Niemi, kuvat: Helsingin diakonissalaitos

Vanha kuva naisesta ja lapsesta.
Vuonna 1877 diakonissaksi vihitty sisar Cecilia Blomqvist toimi Diakonissalaitoksen johdossa ja monilla sen uusilla työaloilla. Pikku-Mary oli tullut kahdeksan kuukauden ikäisenä sairaan äitinsä seurassa sisar Cecilian johtamaan leprasairaalaan. Äidin kuoltua hänestä tuli lapsirakkaalle Cecilialle kuin oma lapsi.

Syyskuun ensimmäisenä 1872 Mathilda Hoffman vihittiin Viipurissa Suomen ensimmäiseksi diakonissaksi. Tästä alkoi sekä sosiaalialan koulutuksen että naisten itsenäistymisen nousukiito maassamme. Ensimmäiset suomalaissairaanhoitajat valmistuivat diakonissalaitoksista, työskennelläkseen
niin seurakunnissa kuin kunnissa. Ammattiauttajia tarvittiin, sillä Venäjän keisarikunnan alainen Suomen suurruhtinaskunta kärsi suurista
nälkävuosista 1866-68.

Kreikan sana diakonia tarkoittaa palvelua. Kirkossa se on kehittynyt hyväntekeväisyydestä sosiaali- ja terveystyöksi, jota kannattelee kristillinen sielunhoito. Jeesuksen opetuksiin ja lähimmäisenrakkauteen pohjaava apu lähtee aina ihmisen omista tarpeista. Vuosien saatossa diakonia on siirtynyt diakonissalaitoksista seurakuntiin, kotisairaanhoidosta vanhustyöhön ja sielunhoitoon.

Vuonna 1905 perustettu Suomen Kirkon Sisälähetysseura ohjasi kirkollista apua sosiaalityön suuntaan. Työ painottui yhä enemmän henkiseen
ja hengelliseen tukeen. Sotien jälkeen diakonia sai uusia työmuotoja. Vuonna 1950 käynnistynyt Yhteisvastuukeräys kuuluu siihen olennaisena
osana.

Vuoden 1972 kansanterveyslaki tuotti Suomeen terveydenhuollon peruspalvelujärjestelmän. Sen myötä kirkon diakonia alkoi entisestään suuntautua seurakuntiin ja diakonikoulutuksen myötä sosiaalihuoltoon.

Jeesuksen jäljissä

1990-luvun lama ravisteli yhteiskunnan ohella diakoniatyötä. Seurakuntia tarvittiin taas, niin kuntien kuin kolmannen sektorin yhteistyökumppaniksi. Diakoniaan turvautuivat nyt työikäisetkin. Lama-Suomea osaltaan kannattelivat kirkon ruokapankit ja taloudellinen tuki.

Tänään kirkon diakonia pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin, muun muassa kritisoiden aikamme kovia asenteita ja ihmisten jaottelua. Mielenterveys-, päihde-, perhe- ja kriisityö ovat keskeisiä, myös etsivään ja ennaltaehkäisevään työhön panostetaan vahvasti.

Haasteita riittää. Koronan jälkiä hoidetaan vielä pitkään. Uuden pandemian pelon rinnalla sodat tuovat uhkaa elämäämme. Kirkon diakonia elää mukana maailman muutoksissa, rinnalla kulkien, kuunnellen ja kunnioittaen ihmistä kokonaisuutena. Työ Jeesuksen jäljissä tuo toivon
sanomaa, edistää hyvää ja puolustaa ihmisiä haavoittuvissa tilanteissa, joihin me kaikki – syystä tai toisesta – voimme ajautua.

Vanha kuva hoitolaitoksesta.
Potilaan – sairaan – hyvään hoitoon kuului myös hänen mielialastaan huolehtiminen; sisar Lina luki mielellään potilaille. Myös esteettinen ympäristö oli tärkeä, sekä pienillä teoilla, kukalla tai kortilla ilahduttaminen. Potilaan kanssa keskustelua korostettiin, hengellisistäkin asioista, mutta vain, jos potilas otti puheeksi. Sairaanhoitaja kertoo Jumalasta enemmän teoin kuin sanoin.

Juhlamessuja ja konsertti

Juhlavuotta juhlistetaan seurakunnissa messuilla ja konserteilla. Pyhtään seurakunnassa vietetään juhlajumalanpalvelusta sunnuntaina 11.9. klo 10 Pyhtään kirkossa. Samana päivänä klo 16 kirkossa pidetään ilmaiskonsertti, jonka esiintyjinä on duo Eve & Ossi. Kotka-Kymin seurakunnassa diakoniatyön juhlamessu järjestetään sunnuntaina 28.8. klo 10 Langinkosken kirkossa.

Messua voi katsoa myös verkossa, osoitteessa www.kotka-kyminseurakunta.fi tai Kotka-Kymin seurakunnan Facebook-sivulla. Messun jälkeen nautitaan juhlakahvit Toivonsalissa ja kuullaan diakoniatyön vaiherikkaasta historiasta.

Lähde: Diakonian 150-vuotisjuhlalehti