Nosta kädet ilmaan!

Lasten virsi -kirjasta ilmestyi uusi versio uusien kappaleiden kera.
Kaksi näistä lauluista on kotkalaisen Taru Spännärin sanoittamia.

Teksti ja kuva: Heidi Nevalainen

Taru Spännäri on kuulemma ruokarukous-fani. Tämän hän tunnustaa nauraen, mutta perustelu tuleekin sitten jo vakavammalla ilmeellä:

– On niin ihanaa, kun aletaan yhdessä syömään, ja sitten siunataan se. On niin monia eri tapojakin. Se on ihana aloitus ruualle, kun rauhoitutaan rukoukseen.

Spännäri työskentelee nuorisotyönohjaajana Kotka-Kymin seurakunnassa ja voisi kuvitella, että ruokarukousfanitus näkyisi lähinnä innokkaina rukouslauluina leireillä. Mutta hän on mennyt vähän pidemmälle: uuteen Lasten virsi -kirjaan painetussa Ruokarukous-laulussa lukee nimittäin sanoittajan kohdalla Taru Spännäri.

Itse asiassa Spännäri on yhdessä ystävänsä Risto Eskolan kanssa tehnyt kaksikin laulua, jotka pääsivät mukaan Lasten virteen. Eskola säveltää, Spännäri sanoittaa.

Lasten oma virsikirja

Lasten virsi on lapsille suunnattu virsikirja, jonka uusi versio julkaistiin marraskuussa 2022, Lapsen oikeuksien päivänä. Kirja sisältää 170 laulua, joista noin puolet on uusia, aiemmin julkaisemattomia kappaleita.

Laulukirja on suunnattu erityisesti lasten käsiin, mutta se palvelee myös lasten kanssa eläviä ja toimivia aikuisia esimerkiksi perhemessuissa, kerhoissa, lapsikuoroissa ja ihan kodeissakin. Tulossa on myös Lasten virsi -äänite, säestyskirja ja virikekirja.

Lasten virsi -kirjan juuret ovat 1800-luvulla ja Pyhäkoululauluja-kirjoissa. Ensimmäinen Pyhäkoululauluja ilmestyi vuonna 1892. Ensimmäinen Lasten virsi -niminen kirja ilmestyi vuonna 1988. Nyt uusittu versio on järjestyksessään neljäs. Kirjan julkaisee Lasten ja nuorten keskus ry.

Huvipuistosta virreksi

Toinen Taru Spännärin sanoittama Lasten virren kappale on Nosta kädet ilmaan. Alun perin se tehtiin Kouvolan Tykkimäen huvipuistossa pidettyyn messuun, mutta sanoja hieman muokattiin kirjaa varten. Ajatus pysyi silti samana.

– Se on menevä, anna mennä -tyylinen. Kyllä elämä kantaa, Jumala kantaa, Spännäri kuvailee.

Laulusta on tehty myös video YouTube-palveluun. Videolla kappaleen esittää lapsikuoro ja eräs nuori on tehnyt laulun keskelle räppiosuuden.

– Mahtavaa, että se on innostanut myös muita!

Laulu on jo alkanut elää omaa elämäänsä: videon lisäksi sitä on esitetty eri tilaisuuksissa, muun muassa Vauvan päivään liittyvässä tapahtumassa.

– Aina välillä tulee kyselyä, että saako käyttää. Aina hämmästyn, että ai mun biisiä, no anna mennä! En osaa olla niistä mustasukkainen, on vain ihanaa, kun joku niitä kuuntelee ja käyttää.

Runoteos kestokassissa

Spännäri on tehnyt Lasten virsi -kirjan kahden laulun lisäksi monia muitakin sanoituksia. Yhdessä Risto Eskolan kanssa on tehty kappaleita esimerkiksi pop-rock-messuun, joulumusikaaliin ja kirkkomuskarikirjaan. Spännäri onkin aina ollut innokas kirjoittaja.

– Minulla on kotona kestokassillinen vihkoja ja paperilappuja, ja vihkojen takakansia – mitä vain, mihin olen saanut kirjoitettua ajatuksia ja runonpätkiä. Se on vähän kuin isoäidin neliö -torkkupeitto. Tavoitteena on käydä ne joskus läpi ja kirjoittaa puhtaaksi.

Yksi runokirja onkin jo julkaistu, osana Suomi 100 -vuoden projektia, jossa eräs kustantamo päätti julkaista sata runokirjaa juhlavuoden kunniaksi. Yksi näistä kirjoista oli Taru Spännärin.

Sanoitusten tekeminen lapsia varten oli ihan omanlaisensa työ. Haastava, mutta mieluisa.

– Toisaalta pitää olla simppeliä, että ei voi laittaa liian kiekuroita kielikuvia, mutta toisaalta ei saisi aliarvioida. Lapset on fiksuja ja ymmärtää paljon.

Nuottinappuloista oikea laulu

Vaikka Spännäri onkin tehnyt ahkerasti sanoituksia lauluihin, hän tunnustaa, ettei nuottien lukeminen oikein suju.

– Jos minulle näytetään, että tällainen tuli, niin katson, että jotain nappuloita siellä menee. Mutta voin täysin luottaa siihen, että Risto kunnioittaa tekstejäni ja tietää, mitä tekee.

Joitain tekemiään sanoituksia hän ei ole koskaan edes kuullut soitettuna. Lasten virsi -kirjan Ruokarukouksenkin hän kuuli ensimmäistä kertaa vain vähän ennen tämän haastattelun tekemistä. Kaksi seurakunnan kanttoria esitti sen Spännärin pyynnöstä.

– Se on aina tosi outoa. Vaikka tiedän, että Risto tekee hyvää työtä, mutta silti aina hämmästelee, että tämähän kuulostaa ihan oikealta musiikilta, oikealta biisiltä! Kuultuna siitä tulee kokonainen, se on jopa ihmeellistä, miten kappale herää henkiin.

– Siinä myös korostuu se, miten hienoa on, että ihmisillä on niin erilaisia lahjoja. Oikeasti joku ymmärtää näistä nuoteista ja viivoista ja numeroista ja kirjaimista niin, että siitä saa tehtyä kokonaisuuden.