Ylpeästi itäeurooppalainen

Kotkalaisella 18-vuotiaalla Altti Uskilla on sukujuuria sekä Ukrainassa että Venäjällä. ”Olen huolissani kaikista ukrainalaisista, mutta myös venäläisistä, jotka joutuvat kärsimään tästä sodasta.”

Teksti ja kuvat: Ville Vanhala

Altti Uski kansallispuvussa.
Altti Uski kunnioittaa myös pukeutumisellaan sukunsa historiaa ja perinteitä.

Paita ja alushame ovat ukrainalaista käsityötä. Huivit on valmistettu Venäjällä. 18-vuotias kotkalainen Altti Uski esittelee ukrainalaisen mallin mukaan tekemäänsä vyötä.

Hän kertoo, että vaatteiden päällä pitämisen lisäksi vyön tarkoitus on pitää myös paha pois vyön kantajasta.

– Itäeurooppalaiseen perinteiseen kuuluu sekin, että suunniltaan mennyttä ihmistä käsketään vyöttämään itsensä.

Uskin vaatetuksesta käy selväksi, miten tärkeitä perinteet hänelle ovat. Hän näyttää, että on ennen kaikkea itäeurooppalainen.

Uskin äidin isovanhemmat ovat lähtöisin Ukrainasta ja isän puolen suku Venäjän Karjalan Igrivistä, entisestä Teikarsaaresta.

– Olen syntynyt Suomessa ja suomalainen, mutta minulla on voimakas tunnesidos itäiseen Eurooppaan, etenkin Ukrainaan ja Venäjälle.

Ystävät pommisuojassa

Altti Uski on sosiaalisen median välityksellä yhteydessä Ukrainan Kiovassa ja Odessassa asuviin ystäviinsä miltei päivittäin.

Hänen tuntemiaan ihmisiä ei ole kuollut, eikä heidän kotejaan ole tuhoutunut meneillään olevassa sodassa.

Sosiaalisen median päivityksistä Uski on kuitenkin saanut tietää, että myös hänen ystävänsä joutuvat pakenemaan pommituksia ja ohjushyökkäyksiä pommisuojiin.

– Olen huolissani kaikista ukrainalaisista, mutta myös venäläisistä, jotka joutuvat kärsimään tästä sodasta.

Uski myöntää kyynelehtineensä ”pari kylmän polttavaa kyyneltä”, kun hän kuuli Venäjän hyökänneen Ukrainaan.

– Sota synnytti minussa surua, mutta myös vihaa ja sääliä. Toivon, että Ukrainaan saadaan pian rauha, että ukrainalaiset pääsevät jälleenrakentamaan maataan ja että myös Venäjällä saadaan asiat oikeasti kuntoon.

Jaettua koti-ikävää

Altti Uski puhuu suomen lisäksi myös venäjää, ja hänellä on Kotkassa venäjänkielisiä ystäviä. Uski kertoo, että jo paljon ennen sodan syttymistä hän on joutunut kuulemaan rasistisia kommentteja puhuessaan venäjää.

– On kuitenkin ollut musertavaa kuulla, että sodan myötä kaikkia venäläisiä on alettu vihata Putinin tekemien julmuuksien vuoksi.

Uskin mukaan nyt pitäisi ymmärtää myös se, minkälaisessa ahdingossa suuri joukko venäläisiä elää Venäjän nykyhallinnon alaisuudessa.

– Venäjällä yksi väärä sana voi olla niin suuri virhe, että siitä joutuu hengenvaaraan.

Uski sanoo jakavansa niiden Suomessa asuvien venäläisten ystäviensä koti-ikävää, jotka eivät voi palata tai eivät kenties pääse enää edes koskaan käymään synnyinseuduillaan.

– En enää pysty seuraamaan päivittäistä uutisointia Ukrainan sodasta. Sen sijaan odotan tietoa siitä, että rauha saadaan aikaiseksi.

Itsetuntoa ja rohkeutta

Näyttävästi ja peittelemättä omista sukujuuristaan ja kulttuuristaan ylpeä Altti Uski toivoisi, että ihmiset ylipäätään tunnustaisivat ja arvostaisivat omia perinteitään.

– Se on yksi keino muistaa ja muistuttaa siitä, mistä on tullut ja kuka pohjimmiltaan oikein on.

Uskille oman kulttuurin mukaan eläminen ja pukeutuminen on ollut voimavara, jonka ansiosta hän valtavirrasta erottuvana on selvinnyt koulu- ja somekiusaamisesta.

– Kun näyttää rohkeasti sen, millainen on, niin se kasvattaa itsetuntoa, mikä toimii pahuutta ja ilkeyttä torjuvana kilpenä.

Altti Uski kansallispuvussa.

Seurakunnan yhteisö tuo turvallisuuden tunnetta

18-vuotias Altti Uski on tätä nykyä Kotka-Kymin seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmän jäsen.

– Ryhmä on luotu sitä varten, että nuorilla on oma kanavansa päästä vaikuttamaan siihen, miten seurakuntaa kehitetään, Uski kertoo.

Uski on ollut tiiviisti mukana seurakunnan toiminnassa omasta rippileiristään lähtien.

– Rippileirin isostoiminnasta kiinnostuneena hakeudun itsekin isoseksi. Seurakunta on yhteisö, johon kuuluminen tuottaa minulle turvallisuuden tunnetta ja mielihyvää.

Kristitty Uski on myös kiinnostunut kansanperinteestä ja luonnonuskonnoista, mistä on seurannut hieman eripuraa Uskin ja joidenkin seurakunnan työntekijöiden välille.

– Asiasta on keskusteltu ja päästy myös sovintoon. Seurakunta on avara yhteisö, johon ovat tervetulleita kaikki ihonväristä ja äidinkielestä riippumatta.