500 vuotta veisuuta

Ensimmäinen luterilainen virsikirja julkaistiin tasan 500 vuotta sitten. Tuon kirjan lauluista neljä on edelleen mukana virsikirjassamme.

Teksti Heidi Nevalainen, kuva: Sanna Krook / Kirkon kuvapankki

Ensimmäinen luterilainen virsikirja ei ollut kovinkaan paksu opus. Se sisälsi vain kahdeksan virttä ja siksi sitä joskus kutsuttiinkin Kahdeksan laulun kirjaksi eli Achtliederbuchiksi. Tänä vuonna tuon kirjan julkaisemisesta tulee kuluneeksi tasan 500 vuotta.

Kahdeksan laulun kirja oli virallisesti nimeltään Etlich Cristlich Lider eli Muutamia kristillisiä lauluja ja se julkaistiin vuonna 1524 Martti Lutherin myötävaikutuksella. Luther oli vuotta aiemmin kirjoittanut erääseen julkaisuun toivovansa, että seurakunta voisi messuissa laulaa mahdollisimman monia kansankielisiä lauluja. ”Meillä ei kuitenkaan ole vielä runoilijoita, jotka sepittäisivät hurskaita ja hengellisiä lauluja”, Luther harmitteli.

Kirjanpainaja Jobst Gutknecht tarttui toimeen ja kokosi yhteen virsiä, joita aiemmin oli julkaistu yksittäisinä. Syntyi ensimmäinen virsikirja, jonka kansilehteen kirjoitettiin: ”Muutamia kristillisiä lauluja, ylistysvirsiä ja psalmeja Jumalan pyhän sanan mukaisesti”.

Laulujen uskonnollista merkitystä painotettiin kovasti – erään virren yhteydessä oli jopa laaja raamattuviiteluettelo, jolla osoitettiin painokkaasti, että virsi todella perustuu Raamatun sanaan.

Sanoja Jumalan suuhun

Ensimmäisen virsikirjan virsistä neljä on julkaistu nykyisessä suomenkielisessä virsikirjassamme:
261 Oi iloitkaa, te kristityt
262 On hyvyydessään Jumala
187 Armahda Herra Jumala sekä
267 Sua syvyydestä avuksi.

Oi iloitkaa -virsi on ensimmäinen luterilainen virsi, ja sen sanat ovat Martti Lutherin käsialaa. Hän sijoitti sanoituksessa poikkeuksellisesti Jumalan ja Kristuksen suuhun repliikkejä, joita ei löydy Raamatusta. Yleensä Luther painotti Raamatun sanassa pysymistä.

Ensimmäisen virsikirjan virsissä on lisäksi viideskin, josta on aikanaan tehty suomennos. 1600-luvun virsikirjassa sen nimenä oli Suullans tyhmäd kyll kerscavad. Reilut 200 vuotta myöhemmin Elias Lönnrot uudisti käännöksen ja virsi kantoi nimeä Ei tahdo tyhmät, sowaistut. 1900-luvun puolella tuo virsi kuitenkin hävisi virsikirjoista.

Valistusta viinan haitoista

Ensimmäinen suomenkielinen virsikirja julkaistiin sekin jo 1500-luvulla, n. 1580-luvulla. Painovuosi on hieman epävarma, koska ainoasta jäljellä olevasta ensipainokappaleesta puuttuu nimiölehti eli juuri se sivu, jossa painovuosi olisi kerrottu. Tästä syystä ei kirjan nimestäkään ole varmuutta. Myöhemmissä painoksissa se on Yxi Wähä Suomen-kielinen Wirsikiria.

Kirjan toimitti Turun koulun rehtori Jacobus Petri Finno eli Jaakko Pietarinpoika Suomalainen. Hän oli saanut tehtäväksi suomentaa ”muutamia hyödyllisiä kirjoja”.

Yksi kirjan esikuva on todennäköisesti ruotsalainen virsikirja Then Svenska Psalmboken, sillä molemmissa virsiä oli sama määrä, 101 kappaletta, tosin järjestys oli erilainen. Näistä virsistä on nykyisessä virsikirjassa jäljellä 34 kappaletta.

Ensimmäisissä virsikirjoissa virsillä ei vielä ollut numeroita. Ne lisättiin vasta 1701 ilmestyneeseen kirjaan. Sen seurauksena kirkkoihin ilmestyivät myös virsitaulut.

Samaisessa 1700-luvun virsikirjassa alkoi lauluihin tulla opettaviakin tekstejä. Esimerkiksi silloinen virsi 279 kuvasi väkevästi viinan haittoja:

Vesi-taudit, ruumiin tuskat,
Rinnan ahdistus, pään pakko,
Pahat puuskat, häijyt yskät,
Posken rypyt ja jako,
Kätten väristys, kasvoin kohistus,
Hengen myös häijy haju,
Silmäin puna, paha pullistus,
Näin ylön juomisest hajoo

Täydentävä lisävihko

Nykyinen virsikirjamme on vuodelta 1986. Virsiä siinä on 632 kappaletta. Lisäksi virsikirjan jumalanpalvelusliitteessä on kymmeniä virsien kaltaisia lauluja, jotka ovat syntyneet, kun Kirkkokäsikirjaa on uudistettu.

Virsikirjaa on täydennetty lisäviholla, joka otettiin käyttöön 1. adventtina vuonna 2016. Suomenkielisessä lisävihossa on 79 uutta virttä. Käytössä on myös ruotsinkielinen virsikirja Psalmbok, jota sitäkin on täydennetty lisäviholla.

Saamenkielinen virsikirja Suoma samii salbmakirji on vuodelta 1993.

Virsikirja on kirkolliskokouksen hyväksymä.

Lähteet: evl.fi sekä Virsikirjan vaiheita, Sibelius-Akatemia / Ilkka Oramo

Virsikirja

• Ensimmäinen luterilainen virsikirja julkaistiin v. 1524.
• Ensimmäinen suomenkielinen virsikirja on n. 1580-luvulta.
• Nykyinen virsikirja on vuodelta 1986 ja sitä täydentävä lisävihko vuodelta 2016.
• Virsikirjan hyväksyy kirkolliskokous.