Edessä ensimmäinen työpaikan vaihto

Kirkkoherra Anna-Tiina Järvinen aloitti valmistuttuaan työt Kymin seurakunnassa rippikoulupappina. Kirkkoherraksi hän ei ensin halunnut.

Anna-Tiina Järvinen.
Anna-Tiina Järvinen on syntynyt Kainuussa ja viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Satakunnassa. Toistaiseksi suurimman osan elämästään hän on asunut Kotkassa.

 

Teksti ja kuvat Elina Valtonen

 

Helpottunut ja haikea. Sellaiseksi Kotka-Kymin seurakunnan kirkkoherra Anna-Tiina Järvinen kuvailee oloaan.

– Heti kun siirtyy vähän etäämmäs, hoksaa, miten upeita juttuja täällä tehdään.

Järvinen valittiin loppusyksystä Helsingin hiippakunnan hiippakuntasihteeriksi. Uusi työ alkoi virallisesti vuoden vaihteessa. Järvisen mukaan kyseessä on hyppy tuntemattomaan.

– Se on jännittävää. En tunne uudesta työpaikasta ketään. En ole koskaan edes vaihtanut työpaikkaa, hän naurahtaa.

Ensin sanoin ei

Järvinen on tehnyt koko tähänastisen työuransa Kotkan seudulla. Hän sai ensimmäisen työnsä Kymin seurakunnasta rippikoulupappina. Tuolloin 24-vuotias Järvinen oli juuri päässyt yliopistosta ja papin työ oli hyvin erilaista kuin se on nyt.

– Ei ole enää itsestäänselvyys, että pappi kutsutaan kastamaan tai vihkimään. Joutuu eri tavalla perustelemaan, miksi se on tärkeää. Perhejuhlat ovat muuttuneet pienemmiksi ja korona kiihdytti muutosta.

Vuonna 2014 kirkkoherra Juha Tanska lähti Kymin seurakunnasta Haminaan. Järvisen tehtäväksi tuli kirkkoherran sijaistaminen. Järvinen sanoo, ettei siinä vaiheessa aktiivisesti pyrkinyt kirkkoherraksi.

– Kun Juha kysyi halukkuuttani kirkkoherraksi, varmaan ensiksi sanoin ”ei”. Vuoden jälkeen tiesin haluavani hakea.

Kirkkoherra Järvinen on pysynyt tiiviisti kiinni papin työn arjessa. Rippileirityö kuitenkin jäi, ja siitä luopuminen oli Järvisen mukaan yllättävän haikeaa.

– Höyterissä tuli vietettyä monta viikkoa ja viikonloppua. Se ei ollut aina helppoa, mutta tosi kivaa työtä. Nuoret ovat aitoja.

Vaikeita kysymyksiä jäi ratkottavaksi

Seurakunnan johtajan pöydälle tulevien asioiden skaala on suuri. Se ulottuu yksittäisen hautausmaan lumiaurauksesta seurakunnan olemassaolon oikeutukseen liittyviin kysymyksiin.

Kaikki vaikeat kysymykset eivät ole ratkenneet, Järvinen toteaa. Niitä on useita, esimerkiksi Kotka-Kymin seurakunnan kurssikeskusten kohtalo ja Kotkan kirkon remontti. Sitten on vielä perustavanlaatuisempia kysymyksiä.

– Miten seurakunta ja kirkko olisivat ihmisille merkityksellisiä? Mitä tapahtuu kirkollisverolle ja seurakunnan toimintaedellytyksille? Mistä saadaan työntekijöitä?

Anna-Tiina Järvinen pöydän ääressä.
Kirkkoherran pöydälle tulevien asioiden kirjo on suuri. ”Aina tulee yllätyksiä”, Anna-Tiina Järvinen toteaa.

 

Seurakuntien yhdistyminen tunteikasta

Isoin projekti Järvisen uralla on ollut Kotkan seudun seurakuntien yhdistyminen vuonna 2017.

Vuosina 2014–2015 odotettiin kirkolliskokoukselta linjausta siitä, tulisiko kaikkien seurakuntien kuulua lain mukaan johonkin seurakuntayhtymään. Siinä tapauksessa Kotkan seurakuntien olisi pitänyt ottaa silloiseen seurakuntayhtymään mukaan Hamina ja Pyhtää. Linjausta ei lopulta tehty.

Järvinen sanoo, että siitä huolimatta keskustelua sopivanlaisesta yhteistyömallista haettiin hartaasti. Vaikka yhdistymiseen ryhdyttiin vapaaehtoisesti, siihen liittyi paljon tunnetta. Kymin, Langinkosken ja Kotkan seurakunnat päätettiin lakkauttaa ja perustaa kokonaan uusi. Samalla valittiin uusi kirkkovaltuusto.

Kirkkoherran tehtävästä ei pidetty avointa rekrytointia, vaan siihen piti valita joku kolmen lakkautettavan seurakunnan kirkkoherroista. Valtuusto esitti kirkkoherraksi Järvistä.

Taitava työyhteisö

Järvinen sanoo jatkajansa perivän moniäänisen, ammatillisesti taitavan ja kokeilunhaluisen työyhteisön sekä seurakunnan, joka ei pidä meteliä suhteestaan Jumalaan.

– Seurakunnan sitoutuneisuus ei ehkä näy kaikkein aktiivisimpana osallistumisena, mutta esimerkiksi kirkot ovat tärkeä osa täkäläistä sielunmaisemaa.

Jatkajaltaan Järvinen toivoo sitkeyttä ja sinnikkyyttä, sekä kykyä katsoa eteenpäin. Kykyä seisoa jalat maassa, olla helposti lähestyttävä. Monia niitä ominaisuuksia, joista Järvistä itseään kiitettiin henkilökunnan juhlassa.

Järvinen kokee, että olisi pitänyt olla kirkkoherrana kannustavampi, ja jakaa enemmän kehuja. Nähdä se hyvä, mitä on.

– Kaiken, mitä olen oppinut, olen oppinut täällä. Kantapäänkin kautta. Kaikki ihmisten kanssa käydyt keskustelut, ne jäävät minuun.