Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
On hauska laulaa yhdessä ja huomata kehittyvänsä koko ajan.
Teksti ja kuva: Hannele Niemi
”Älä aina loilota!” ojensi isosisko Seija Jokitaloa, joka naurahtaa olleensa laulunlyömä jo lapsena.
Laulu kannatteli myös ruuhkavuosina, kun perheenäiti kiiruhti töistä kodin kautta harjoituksiin. Kuorosta oli löytynyt puolisokin.
Vuonna 1909 perustettu Kymin Kirkkokuoro sai 2019 nimeensä Kotka-liitteen. Jokitalo liittyi kirkkokuoroon vuonna 1971, ja on nyt sen 20 laulajasta vanhin ja pitkäaikaisin.
– Kuoro on aina merkinnyt minulle katkaisua arjen rutiineihin. Vaikka lähtiessä väsytti, palatessa olo oli virkeän kevyt.
Voimia sai niin kuoroystävien tapaamisesta kuin yhdessä tekemisestä.
Kirkkokuoro oli 19-vuotiaana uskoon tulleelle selvä valinta:
– Saan olla mukana viemässä evankeliumin ilosanomaa. Laulumme koskettavat koko ihmiseloa; lohduttavat murheessa ja antavat ilon hetkinä kanavan kiitoslauluun.
– Kuorossa koen itseni hyväksytyksi ja tarpeelliseksi. Yhdessä laulaminen antaa monenmoista oppia. Jokaisella on vastuunsa, toisen siivellä ei elellä. Kenenkään ääni ei saisi kuulua toisten yli.
– Olemme konsertoineet suuriakin teoksia, mutta viime vuodet panostaneet messuihin.
Kirkkokuoron tehtävä on rikastuttaa jumalanpalveluksia ja elävöittää sanallista messua hengellisin lauluin, virsien ohella. Virret ovat Jokitalolle erityisen rakkaita.
Kuorosta tuli koko perheen elämäntapa, johon kuuluu myös retkiä ja laulujuhlia.
– Nyt marraskuussa osallistumme Kymenlaakson kirkkomusiikkipiirin juhliin Kuusankoskella, ja kuoromme 115-juhlavuonna 2024 ovat vuorossa valtakunnalliset Kirkon Musiikkijuhlat Tampereella. Siellä kaikki kirkkokuorot yhdessä esittävät teokset, joita on harjoiteltu pari vuotta.
Kirkkokuoroon viime syksynä liittynyt – Jokitalon tavoin sopraano – Eija Lappi iloitsee niin yhdessä laulamisen haasteista kuin armollisuudesta.
– On osattava oman äänialan partituurit eli stemmat ja hallittava kokonaisuus, mutta vastuuta ei tarvitse kantaa yksin. Omat heikkoudetkin saa anteeksi.
Vuonna 2003 Porvoosta synnyinseudulleen palanneella Lapilla oli pitkä kuorotauko lasten ollessa pieniä ja työelämän kiivaimmillaan.
– En tohtinut sitoutua. Olin myös epävarma laulutaidostani.
Eläkkeelle jäänti mahdollisti haaveet. Nyt Lappi nauttii täysin rinnoin niin yksin kuin yhdessä harjoittelusta ja esiintymisistä. Hän kaipaisi vielä palautetta laulustaan, mutta on arka sitä pyytämään.
Kumpikin kuorolainen kutsuu mukaan uusia laulajia.
– Kynnys kuorolauluun on vain omassa päässä, Eija Lappi muistuttaa.
–Kun kuoro on monilukuinen, eivät yksittäiset poissaolot näy niin ratkaisevasti esityksissä. Jos en pakollisilta menoiltani aina kuoroon pääse, en kanna siitä huonoa omaatuntoa.
Kumpikin kiittää kuoronjohtajilta saamaansa oppia – äänenavauksesta korkeiden sävelten laulamiseen. Jokitalo muistaa lämmöllä kanttori Jalmari Aaltoa, joka loihti sävelet psalmeihin. Kiitosta saa myös kanttori Liisa Väisänen, joka teki kuorolaisille stemmanauhat kuunneltaviksi.
Yhdeksän vuotta Kotka-Kymin seurakunnassa ovat tarjonneet kanttori Susanna Hauerille huikeita hetkiä ja oivalluksia.
Seitsemän vuotta kehitysvammaisten Aurinkokuoron johtajana antoivat ymmärrystä ihmisten erilaisuudesta ja kiitollisuutta avoimuudesta.
Nyt lapsikuoro Laulukamujen vetäjänä, yhdessä lastenohjaaja Riikka Virenin kanssa, ei ole varaa hetkenkään herpaantumiseen. Mutta voi sitä lasten ja yhdessä laulamisen iloa!
Näiden kolmen kuoron lisäksi Kotka-Kymin seurakunnassa toimivat Lauluyhtye Seksti, Toivonlaulajat, Lauluämpäri sekä gospellauluyhtye.
– Kuorokenttä elää koko ajan.
–Laulaminen on helppo tapa osallistua. Se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyvinvointia tarjoamalla tilaa tunteiden käsittelyyn. Parhaimmillaan yhdessä laulaminen kohottaa arjen yläpuolelle.
Haueria erityisesti koskettaa virsi 930 Sinun edessäsi painamme päämme.
Vaikka nykyään on entistä helpompi kuunnella mielimusiikkiaan, hän toivoo, että yhdessä laulun kajauttamisen kokemus tulisi tutuksi yhä useammalle.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä