Kauppamiehen pojasta tulikin pappi

Toukokuussa Kotka-Kymin seurakunnan seurakuntapastorina aloittanut Iiro Heikkilä haluaa olla työssään erilaisten ihmisten yhdistäjä.

Teksti ja kuva Ville Vanhala

Iiro Heikkilä on kauppamiehen poika.

Kun Heikkilä, 28 v., oli vielä koulupoika, hän pääsi kesälomillaan kiertämään isänsä mukana myyntimatkoille pitkin ja poikin entistä Vaasan lääniä.

Lapualta kotoisin oleva Heikkilä kertoo, että myyntimatkoilla häntä kiehtoi ihmisten kohtaaminen ja asiakkaiden kanssa käydyt keskustelut.

Heikkilä ajatteli, että hänestä tulee samanlainen kuin isänsä. Ehkä hänestä tulikin, mutta hänestä tuli myös pappi.

Heikkilä on valmistunut teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta viime vuonna ja aloittanut Kotka-Kymin seurakunnan yleisen seurakuntatyön seurakuntapastorina toukokuussa.

Heikkilä kertoo tehneensä kesän aikana kirkollisia toimituksia, messuja, kastamisia, vihkimisiä ja hautaan siunaamisia.

– Olen saanut kohdata ihmisiä, keskustella heidän kanssaan ja toivottavasti myös herättänyt heissä uskoa.

Arvoituksellinen olento

Iiro Heikkilä ei ole lähtöisin kovin uskonnollisesta kodista. Hän luonnehtii perheenjäseniään ”tapakristityiksi”, mutta hänellä on uskonnollisia sukulaisia. Heikkilä itse kiinnostui lukiossa opiskellessaan filosofiasta ja uskonnosta. Hän kertoo omaksuneensa filosofian kautta abstraktia ajattelua ja loogisen päättelyn johtaneen uskonnollisuuteen.

Hän sanoo myös kokeneensa spiritualiteetti-kokemuksia ja uskovansa johdatukseen.

– Kaikkeen ei voi kuitenkaan vaikuttaa itse, vaan omaan maailmankatsomukseen vaikuttaa myös ympäröivä maailma ja muut ihmiset, Heikkilä sanoo.

Hänellä on hyvin myönteiset odotukset omasta työstään. Heikkilä toteaa, että papin virkaan ei osu kahta samanlaista työpäivää.

– Ihminen on arvoituksellinen olento. Tässä työssä oppii koko ajan enemmän ihmisistä ja maailmasta ja sitä myöten myös omasta itsestään.

Ihmisen ymmärtämistä

Pappina Heikkilä haluaa olla yhdistäjä. Hänellä ei ole tarvetta tuputtaa omia mielipiteitään muille, vaan hänen mielestään jokaisella on omat ajatuksensa ja jokaisella on oikeus muodostaa oma kantansa asioihin.

– Yritän katsoa ja ymmärtää ihmisiä myös heidän omista lähtökohdistaan käsin, Heikkilä sanoo.

Heikkilällä on papin työssään läsnä myös kuolema. Hän pitää sitä mysteerinä, jota ei ole syytä kuitenkaan pelätä.

– Elämä on lahja eikä elämä lopu kuolemaan, sillä ihmisen sielu on kuolematon. 

Evankelisluterilaisen kirkon Heikkilä katsoo olevan jatkumo, jonka ydinsanomaa ei ole tarvetta muuttaa. Hän muistuttaa, että kirkko on julistanut alkukristittyjen ajoista lähtien esimerkiksi kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden ja armon sanomaa. 

– Ihminen on pohjimmiltaan uskonnollinen, joten kirkolle ja sen sanomalle on tarvetta myös tulevaisuudessa.

Pienestä suureen

Iiro Heikkilä on aiemmin työskennellyt kesäteologina verrattain pienissä Isokyrön ja Siikaisten seurakunnissa. Hän kertoo, että pienissä seurakunnissa pappi joutuu varsinaisen papin työn lisäksi vastaamaan useammasta toimialasta kuten esimerkiksi viestinnästä.

– Kotka-Kymin kaltaisessa varsin suuressa ja monipuolisessa seurakunnassa pappeja on paljon ja vastuu eri osa-alueista jakautuu useammille harteille. Nuorena saa myös tarvittaessa vanhemmilta kollegoiltaan tukea ja neuvoja.

Jo muutaman kuukauden Kotkassa Kotkansaarella asunut Heikkilä luonnehtii nykyistä kotikaupunkiaan ”rannikon helmeksi.”

– Muualla Suomessa ei välttämättä ymmärretä tai tiedetä, miten upea paikka Kotka oikeastaan on.