Keittiölle kiitos!

Kotka-Kymin seurakunnan keittiöissä tehdään vuosittain tuhansia annoksia ruokaa. Maistuvaan lopputulokseen pitäisi päästä sekä ympäristö että talous huomioiden.

Teksti ja kuva Heidi Nevalainen

Ristiniemen kurssikeskuksen eteisaulassa tuoksuu juustoiselta. Ja ihmekös tuo, sillä tarjolle on juuri tulossa broilerinfileitä juustoisessa kastikkeessa sekä mac & cheeseä eli juustomakaronia. Heinäkuisen leirin lounas on pian alkamassa, mutta keittiössä valmistellaan jo tulevaa. Iltapäiväkahvien munkit saavat sokeria pintaan ja päivällisen patongit tulevat pian uunista.

Lounasaikaan Ristiniemen keittiössä on paljon väkeä, sillä sekä aamu- että päivävuoro on paikalla. Ristiniemen keittiön vahvuuteen kuuluu kuusi työntekijää, ja yhtä monta käsiparia on Höyterissäkin leiriläisiä ruokkimassa.

– Mehän toimitaan seitsemänä päivänä viikossa. On omat ja ulkopuolisten leirit sekä kaikki seurakunnan järjestämät ruokailut eli viikoittain kaksi arkiruokailua, kaksi ikäihmisten ruokailua ja Meijän Keittiö. Lisäksi teemme erilaisiin seurakunnan tilaisuuksiin tarjoilut aina, kun voidaan, listaa Riitta Knuuttila, Kotka-Kymin seurakunnan pääemäntä.

Ja kuten jokainen leirillä käynyt tietää, syömistä on ohjelmassa usein.

– Viime vuonna teimme yhteensä 34 000 annosta ruokaa eli lounasta tai päivällistä, kertoo Knuuttila.

Siitä luvusta puuttuvat siis vielä kaikki aamu-, väli- ja iltapalat.

Satokauden antimia

Ruuanvalmistusta edeltää tietenkin ruokalistan suunnittelu. Huomioon otettavia asioita on paljon.

– Ensinäkin se asiakaskunta. Lasten leireille kannattaa tehdä erilaisia ruokia kuin vaikka retriitteihin, tietää Knuuttila.

Toinen huomioitava asia on raha eli se, mitä ruoka saa maksaa. Ruoan hinnan nousu on asettanut haasteita. Yksi keino vastata tähän haasteeseen on satokausiajattelu, mikä on toki muutenkin järkevää.

– Niitä raaka-aineita käytetään, mitkä ovat tällä hetkellä kotimaisia ja edullisia. Esimerkiksi kaalit, salaatit ja vastaavat ovat nyt halpoja. Talvella niiden hinta on vähintään puolet kalliimpi.

Satokausiajattelu vastaa oikeastaan kahteen tavoitteeseen: keittiössä pitäisi rahan lisäksi ajatella myös ympäristöä. Kun huomioi seurakunnan tarjoaman ruuan suuren määrän, on sen ympäristöystävällisyydelläkin suuri merkitys.

– Kasvisten määrää on pyritty lisäämään, leireillä on yleensä aina tarjolla myös kasvisruokaa. Jonkun verran käytetään luomua, esimerkiksi hiutaleissa, kahvissa, teessä ja mausteissa. Ja lähiruokaa suosimme, muun muassa salaatit tulevat ihan tästä läheltä.

Pizza maistuu aina

Tärkeää on myös ruokahävikin välttäminen. Ruokailijoita kannustetaan ottamaan lautaselle vain sen verran kuin jaksaa syödä, ja valmistettavan ruuan määrän kanssa ollaan tarkkoja.

– Työntekijät osaavat hyvin arvioida, paljonko ruokaa kannattaa laittaa. Kun on ollut ensimmäinen leiripäivä, niin sitten jo tiedetään, miten kukin porukka syö, kiittelee Riitta Knuuttila.

– Ja pizzasta ei koskaan jää hävikkiä, hihkaisee ohi kulkeva Satu Liunala hymyillen.

Niin, jotkut ruoat vain maistuvat paremmin kuin muut. Mutta jos hävikkiä jää, se ei koskaan mene hukkaan. Ruoka jäähdytetään säännösten mukaisesti, pakataan astioihin ja toimitetaan diakonialle. Diakoniatyöntekijät jakavat sitten hävikkiruokaa asiakkailleen.

Vaihtelevuus tekee hyvää

Keittiössä ahertaa monta kokenutta konkaria. Riitta Knuuttila arvioi varovaisesti olleensa työssään nyt yli 20 vuotta. Mari Seppä tuli seurakuntaan töihin 14 vuotta sitten ja Ville Viljanenkin kymmenisen vuotta sitten. Molemmat ovat nähneet myös muutoksia.

– Tuotteet on muuttuneet ja vaatimukset on muuttuneet, tiivistää Seppä.

Allergioiden ja erityisruokavalioiden määrä kasvaa, ja ne on aina otettava vakavasti. Samalla tarkkuudella huolehditaan myös erilaisista viranomaisten asettamista vaatimuksista. On muun muassa mitattava ruoan lämpötilaa monissa eri vaiheissa.

Työssä saa jaksamaan paitsi hyvä porukka myös työn vaihtelevuus.

– Kaikki leirit ovat keskenään erilaisia, tuumaa Viljanen.

Ja toisaalta leirien jälkeen saattaakin vuorossa olla hienon päivällisen tarjoilu sukuseuran kokousväelle tai kevyen aterian kattaminen retriitin kävijöille.

Ruoka onkin läsnä monessa seurakunnan toiminnassa. Yhteisen pöydän ääreen kokoontumisessa on kyse paljon muustakin kuin nälän taltuttamisesta. Ja lopuksi kajautetaan tietysti yhteen ääneen: Keittiölle kiitos!