Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Juha Ropponen korostaa, että seurakunnan tulisi näkyä nykyistä enemmän ihmisten arjessa.
Teksti Ville Vanhala, kuva Emilia Pulkki.
Kun vuodenvaihteessa Kotka-Kymin seurakunnan vuodenvaihteessa kirkkoherran virassa aloittava Juha Ropponen käy ulkoiluttamassa Nette-nimistä isoa, punaista villakoiraansa, Ropposella on papinpaita päällään.
Kun hänet sitten viimeistään valkoisesta kauluksesta tunnistetaan papiksi, hänen puheilleen tullaan verrattain helposti.
Sitä Ropponen haluaakin.
Hän tähdentää, että seurakunnan tulisi juurtua ihmisten arkeen ja näkyä ihmisten elämässä nykyistä enemmän.
– Kirkko ei ole laitos, vaan kohtaamisia, joista välittyy lämpö ja välittäminen, Ropponen sanoo.
Ropponen katsoo, että kirkkoherrana hänen tärkeimpänä tehtävänään on kuunnella, mitä ihmiset haluavat ja minkälaista toimintaa he seurakunnaltaan toivovat.
– Kirkkoherrana vien ihmisten viestiä eteenpäin seurakunnan eri aloille.
Juha Ropponen myöntää, että ihmisten tavoittaminen on nykyään yhä hankalampaa. Ihmiset ovat yksilökeskeisempiä ja ajasta käydään esimerkiksi sosiaalisen median kanssa entistä kovempaa kilpailua.
Aitojen ihmiskontaktien syntyminen edellyttää Ropposen mukaan usein yksilöiden ”omien kuplien” puhkaisemista.
– Myös taannoinen koronapandemia ja siihen liittyneet rajoitukset ovat yhä ihmisillä muistissa. Kokoontumisiin ei vieläkään lähdetä samalla tavoin kuin ennen pandemiaa.
Kotkassa syntynyt, mutta kolmen vuosikymmenen ajan pääkaupunkiseudulla asunut ja sikäläisissä seurakunnissa työskennellyt Ropponen kuitenkin toteaa, että Kotkassa on vallalla pienen kaupungin asukkaiden välittömyys.
– Tunnen, että olen palannut syville juurilleni ja omieni joukkoon. Kotkalaiset ovat innokkaita juttelemaan ja ihmiset suhtautuvat pappiin ja seurakuntaan positiivisesti.
En katso, että olisimme tehneet ihmisten tavoittamisessa virheitä, mutta olemme jättäneet mahdollisuuksia käyttämättä. Meidän on oltava rohkeasti seurakunta ja seurakunnan työntekijöitä. - Juha Ropponen
Juha Ropponen nimeää seurakuntansa kuten koko seudun suurimmaksi haasteeksi väestön ikääntymisen. Ropposen mukaan seurakunta on vahvimmillaan lasten ja nuorten ja ikäihmisten parissa ja syntyvyys seudulla on jo jonkin aikaa painunut yhä alemmas.
Ropponen kuitenkin näkee, että Kotkaan ja Haminaan kaavaillut akkuteollisuuden suuret investoinnit voivat kääntää väestökehityksen suotuisammaksi.
– Kun alueelle muuttaa uutta väkeä ja perustetaan perheitä, niin paikallinen pitovoima paranee.
Dramaattista kirkosta eroamisen boomia ei tällä hetkellä ole käynnissä, mutta Ropponen korostaa taas, että seurakunnan tulisi näkyä nykyistä enemmän ihmisten arjessa.
– En katso, että olisimme tehneet ihmisten tavoittamisessa virheitä, mutta olemme jättäneet mahdollisuuksia käyttämättä. Meidän on oltava rohkeasti seurakunta ja seurakunnan työntekijöitä.
Juha Ropponen on toiminut viitisen vuotta Kotka-Kymin seurakunnan papiston esimiehenä ja aivan viimeiset ajat myös vt. kirkkoherrana.
– Olen aiemmin työskennellyt kirkkoherrana Vantaalla, joten tiedän, mihin olen ryhtymässä.
Kotka-Kymin seurakunta on henkilökunta- ja jäsenmäärältään verrattain suuri seurakunta, minkä Ropponen näkee pelkästään mahdollisuutena. Hänen mukaansa resurssit mahdollistavat enemmän erikoistumista seurakuntatyössä.
– Tuskin kukaan kaipaa seurakuntayhtymän aikaista hallintohimmeliä, josta päästiin seitsemän vuotta sitten seurakuntien yhdistyessä eroon. Vuosien myötä myös väkeä kenties erottanut ”henkinen Kymijoki” on huomattavasti madaltunut.
Konkreettisista seurakunnan kehittämishankkeista Ropponen mainitsee Höyterin kurssikeskuksen kehittämisen.
– Höyteri on nyt pois käytöstä, mutta sitä tullaan rakentamaan ja kehittämään tulevaisuutta ja seuraavia sukupolvia varten.
Juha Ropponen on ilmoittautunut vapaaehtoisena jouluna työvuoroon, sekä hartauteen että messuun. Hän kuvailee joulua ”kutittavaksi” työrupeamaksi.
– Joulumielen lataus alkaa jo Kauneimmat joululaulut-tilaisuuksista. Jouluna on hienoa olla jakamassa ihmisten kanssa joulumieltä.
Kotka-Kymin seurakunnassa ei tänäkään jouluna unohdeta niitä, jotka joutuvat viettämään joulunsa yksin.
– Erityisesti jouluna on arvokasta, että mahdollisimman monella on paikka, minne mennä ja tavata muita. Yksinäisten joulun järjestämisestä on tullut seurakunnassa jo hieno ja tarpeellinen perinne.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä