Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Kolahtaako-elokuvaviikon 20-vuotista taivalta juhlistetaan 6.–12.11.2023. Työryhmän jäsenet nostavat esille elokuvia, joita he erityisesti odottavat.
Teksti Elina Valtonen, kuvat Mari Laakso-Suutari, Heidi Nevalainen
– Odotan hirveän montaa elokuvaa. Odotan Kuolleita lehtiä, sillä tykkään Kaurismäen tyylistä todella paljon ja elokuva on saanut älyttömän hyvät arviot.
– Ehkä eniten odotan kuitenkin Michael Monroesta kertovaa dokumenttielokuvaa. Monroe on huippujännittävä persoona. Olen aina tykännyt hänestä, olen lukenut hänen elämänkertansa ja juuri ostin liput hänen keikalleen.
– Monroe ei tuo itseään tykö siten, kuten julkkikset usein tuo. Hän ei ole puhunut ohi suunsa, vaan pikemminkin jättänyt asioita sanomatta. Hänet tunnetaan Amerikassa hyvin, olen asunut siellä ja tiedän tämän. Mitä kaikkea olisi voinut olla, jos he (Hanoi Rocksin jäsenet) eivät olisi sössineet. Elämä on sattumanvaraista. Silti Monroella on ollut hyvä elämä, vaikka miljardit jäi saamatta. Räväkästä pukeutumisestaan ja mielipiteistään huolimatta hän on jotenkin hirveän nöyrä. Buutsinkorot tukevasti maassa.
– Aftersun on itselleni eräänlainen pakkonosto, erinomainen elokuva vaikeasta aiheesta. On vaikea uskoa, että kyseessä on ohjaajan esikoistyö, niin taidokkaasti ja katsojaa aliarvioimatta elokuvan tunnelma rakennetaan. Paul Mescal isänä ja Frankie Corio tyttärenä tekevät upeat roolityöt. Vaikka käsikirjoitus tarjoilee tapahtumia varsin säästeliäästi, lähes jokainen kuva kertoo hieman lisää pinnan alta. Viime vuoden parhaita elokuvia.
– Näin juuri Michael Monroen keikalla Demolition 23. -kokoonpanon kanssa, ja olen edelleen siitä hieman fiiliksissä. Monroen energia ja lavakarisma kantaisi helposti suuremmillakin areenoilla, mutta yhden kohtalokkaan tapahtuman johdosta Hanoi Rocksilta jäi ehkä se suurin menestys saavuttamatta. Siitä huolimatta Michael Monroen merkitys rock-musiikille on ollut sekä Suomessa että ulkomailla niin huomattava, että hänestä kertova elokuva ansaitsee erityismaininnan.
– Ensimmäisenä mieleen tulee Valoa, valoa, valoa. Se vaikutti todella mielenkiintoiselta nuorten elämään liittyvältä elokuvalta. Siinä on hyvin kuvattu tavallisen nuoren elämää. En ole vielä nähnyt sitä, mutta olen nähnyt trailereita ja olen menossa sitä katsomaan.
– Myös Spede-elokuva vaikuttaa kiinnostavalta, jo pelkästään pääosan näyttelijän Riku Niemisen takia. Hän on lempinäyttelijäni ja olen katsonut paljon hänen elokuviaan. Olen myös katsonut paljon Speden elokuvia vanhempieni kanssa. Uuno Turhapurot ovat tosi hyviä.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä