Paikalla, jos sattuu pahasti

Kirkon henkisen huollon ryhmät harjoittelevat suuronnettomuuksien ja kriisien varalta. Etelä-Kymenlaakson ryhmä on toiminut kymmenkunta vuotta. Ryhmän tärkein tehtävä on kohdata järkyttyneitä ihmisiä.

Kaksi naista sytyttää kynttilää.
Kotka-Kymin seurakunnan työntekijät Reeta Lanki ja Heidi Nykvist kertovat, että henkisen huollon ryhmän tärkein tehtävä on surun vastaanotto.

 

Teksti ja kuvat Elina Valtonen

 

Aseistettu mies liikkuu syyslomaviikolla kauppakeskus Pasaatissa. Bussilastillinen Haminan varuskunnassa palvelevia varusmiehiä joutuu onnettomuuteen.

Onneksi edellä kuvatut tapaukset ovat vain harjoituksia. Niiden avulla kirkon henkisen huollon ryhmä valmistautuu pahinta varten, sillä ryhmä on olemassa ennen kaikkea suuronnettomuuksien ja kriisien varalta.

– Tarpeen vaatiessa meidät kutsutaan paikalle, kertoo Kotka-Kymin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Heidi Nykvist.

Nykvist toimii Etelä-Kymenlaakson henkisen huollon ryhmässä eräänlaisena ryhmänjohtajana, HH1:senä. Henkinen huolto on evankelisluterilaisen kirkon luoma ja ylläpitämä toimintamalli, jonka tarkoituksena on tarjota psykososiaalista tukea onnettomuus- ja kriisitilanteissa.

– Työ on ensisijaisesti ahdistuksen, surun ja hädän vastaanottoa, Nykvist kuvaa.

Surun kohtaamista

Mainitussa harjoituksessa, jossa Pasaatissa heiluu pyssymies, voitaisiin esimerkiksi Kotkan seurakuntakeskukseen perustaa kriisikeskus. Siellä henkisen huollon tiimi ottaisi vastaan järkyttyneitä ihmisiä.

Nykvist kertoo, että shokin kokeneille on tärkeää tarjota turvallinen tila, kenties lämmintä juotavaa ja läsnäoloa. Samalla pidetään kirjaa saapuneista ja selvitetään heidän osallisuutensa tapahtumaan.

– Pyritään toimimaan sen mukaan, millaista tukea kukakin tarvitsee. Seurakuntana meidän vahvuutemme on kristillisen lohdun tarjoaminen, kertoo Kotka-Kymin seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja Reeta Lanki.

Langin mukaan henkisen huollon ryhmässä on pyritty kehittämään välineistöä surun kohtaamiseen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi lauluja, virsiä, suruhartaus-materiaalia tai sanoja. Niitä on myös räätälöity eri ikäryhmille.

– Aina sanoja ei tarvitse olla. Riittää kun on läsnä, vierellä, Lanki sanoo.

Naiset selin, päällä Hehun liivit.

Selkeä työnjako toimijoiden kesken

Etelä-Kymenlaakson HeHu-valmiusryhmän jäsenet on koottu Haminan, Kotka-Kymin ja Pyhtään seurakunnan työntekijöistä. Vaikka Pohjois- ja Etelä-Kymenlaaksolla on omat ryhmänsä, ne harjoittelevat yhdessä. Hiippakunnan HeHu-ryhmät kokoontuvat yhteen vuosittain.

– Joskus testataan valmiutta lähteä. Esimerkiksi niin, että Whatsapp-ryhmään tulee viesti harjoituksesta ja kysely siitä, miten nopeasti kukin pääsisi sillä hetkellä tapahtumapaikalle, Lanki sanoo.

Pelastusviranomaiset ovat tunnistaneet Kymenlaaksossa monenlaisia riskejä suuronnettomuuksiin. Seudun erityispiirteisiin kuuluu muun muassa Suomen suurin yleissatama, Haminan ja Vekaranjärven varuskunnat, raideliikennettä sekä teollisuutta, jossa käsitellään erilaisia kemikaaleja.

– Vaaranpaikat on hyvä meidänkin tunnistaa, mutta eri viranomaisilla on omat erityisosaamisensa niihin liittyen. Surun kohtaaminen on puolestaan osa seurakunnan arkea, Lanki sanoo.

Päätöksen siitä, milloin henkinen huolto pyydetään paikalle, tekee aina viranomainen. Kymenlaaksossa tuo viranomainen on Kymenlaakson hyvinvointialueen sosiaali- ja kriisipäivystys. Langin mukaan selkeä työnjako on kaikkien etu.

Nykvistin mukaan yhteistyö viranomaisten kanssa sujuu nykyään hyvin, mutta ryhmän toiminnan tunnetuksi tekemiseen meni aikanaan useampi vuosi. Etelä-Kymenlaakson HeHu-ryhmän perustamisesta on kymmenkunta vuotta.

Pyhtäällä tarjottiin tukea

Etelä-Kymenlaakson henkisen huollon ryhmää on pyydetty vain kerran niin sanotusti tositoimiin. Pyhtään seurakunta järjesti joitakin vuosia sitten paikkakuntalaisia koskettaneen tragedian vuoksi suruhartauden. Ryhmää pyydettiin paikalle.

– Tilaisuuden jälkeen ihmisille kerrottiin, että täällä on liiveihin pukeutuneita, joiden kanssa voi jäädä juttelemaan. Vain yksittäisiä ihmisiä jäi, Nykvist sanoo.

Tapahtumaan liittyen Pyhtään seurakunta oli järjestänyt paljon muutakin tukea. Lanki pitää tärkeänä, että henkisen huollon ryhmä oli paikalla.

– Vaikka onnettomuudessa vain muutamalle sattuisi jotain, se koskettaa isoa yhteisöä. Aina ei ole kyse suuronnettomuudesta.