”Sinäkin Brutukseni”

”Kaikella on aikansa”. Monikaan ei huomaa puhuvansa arkikielessään Raamattua.

Teksti ja kuva: Ulla-Maija Sievinen

”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa”.  Jokainen meistä tietää, mitä tämä sanonta tarkoittaa. Mutta kukapa tietää, mistä tämä sanonta on peräisin?  Sanat ovat Raamatusta, Sananlaskujen kirjasta.

Moni meistä puhuu omassa arjessaan Raamattua. Yllättävän useat tänä päivänä tutut sanonnat ovat sieltä peräisin, mutta kovinkaan moni ei tiedä siteeraavansa Raamattua.

Kun lukutaito aikanaan oli Suomessa harvinaista, Raamatun tekstit tulivat tutuiksi saarnatuoleista. Osuviksi koetut lauseet jäivät erityisesti ihmisten mieliin ja siirtyivät pikkuhiljaa osaksi normaalia arkipuhetta. Useat sanonnat ja sananlaskut ovat muuttaneet aikojen myötä muotoaan, mutta monista kyllä tunnistaa niiden alkuperäisen lähteen.

Alussa mainittu sanonta on peräisin Sananlaskujen kirjasta: ”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle”.

Helmiä sioille

”Sitä niittää mitä kylvää”: nämä sanat ovat peräisin toisesta korinttolaiskirjeestä.  Ihmisen omat teot vaikuttavat siihen, millainen hänen tulevaisuutensa on.

"Sehän on kuin heittäisi helmiä sioille!" Näin usein älähdetään närkästyneesti, kun joku saa jotain hyvää, jota ei osaa lainkaan arvostaa. Matteuksen 7. luvussa sanotaan: "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä."

Kun ihmistä oikein risoo, se on ”itkua ja hammasten kiristystä”. Takana on Matteuksen evankeliumi. Lopuksi tulee se Jesajan lanseeraama ”viimeinen pisara”.

”Epäilevän Tuomaan” kaltaisia ihmisiä on paljon. ”Pelastavia enkeleitä” saisi olla enemmänkin.

”Itku pitkästä ilosta” voi tuntua masentavalta ajatukselta: eikös sitä saisi iloita. ”Miksi Saara nauroi” saattaa tulla mieleen, kun naurun syystä ei ole tietoa.

Kroppa huutaa hoosiannaa

Nykyurheilija saattaa voihkaista, että ”kroppa huutaa hoosiannaa”.  Niin voi huudahtaa hänkin, joka on liian pitkään kulkenut apostolinkyydillä. Siis jalkaisin pitkän matkan.

”Aataminomena” -sanan taustalla on sanottu olevan se, että kielletty omena jäi ikävästi Aatamin kurkkuun. ”Kielletty hedelmä” on sekin paljon käytetty sanonta nykyäänkin.

”Malka omassa silmässä” on kelju asia. Luukas mainitsee: ”Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.”

Ja ”Jobinposti” -sitä on aina ikävä saada.

”Työmies on palkkansa ansainnut” pitää paikkansa tänäkin päivänä, ja näin kirjoitti myös Luukas evankeliumissaan.

Ja on sanottu niinkin, että ”helpompi on kamelin mennä neulansilmästä läpi” kuin kommunistin päästä Kärsämäen kunnanvaltuustoon.

”Olenko minä veljeni vartija” on tuttu lause tänäkin päivänä, ehkä vielä tutumpi ajatuksena. ”Tuhlaajapojan paluu” saattaa olla vanhempien riemu, mutta sisarusta ärsyttävä tapaus.

Sinäkin Brutukseni

”Pilatus pesi kätensä” -ja niin pesee moni nykypäivänkin päättäjä tilanteessa, jossa alistuu vaatimuksiin ja toimii omaatuntoaan vastaan. ”Kainin merkki” nähdään edelleen rikoksentekijän otsalla, jopa silloin, kun rangaistus on suoritettu.

”Sinäkin Brutukseni” voidaan sanoa, kun kaveri osoittautuu petturiksi. ”Kuka heittää ensimmäisen kiven” -eli kuka on niin virheetön ja synnitön, että kokee oikeudekseen haavoittaa toista.

Onhan selvä, että jokaisen pitäisi ”hoitaa oma leiviskänsä”, ja ”kadonnut lammas” on löydettävä, vaikka tällä ei suinkaan lammasta tarkoitettaisi. Moneen kirjallisuuskeskusteluun kuuluu tämä lause: ”Alussa oli sana”.

”Daavidin ja Goljatin” taistoa saamme valitettavasti taas seurata, ja sympatiat ovat Daavidin puolella.

Monet vihkiparit alttarilla kuulevat edelleen nämä korinttolaiskirjeista peräisin olevat sanat: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali."

”Kaikella on aikansa”, totta ja tuttua. Saarnaajan kirjassa se lukee nykyisin näin: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Saarnaajan kirjassa sanotaan myös näin: ”Ei mitään uutta auringon alla”. Tästäkään ei voi olla montaa mieltä.

Tämä viimeinen viisaus on Matteukselta ja se on vähemmän kuultu, mutta sitä enemmän totta: "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi."