Surmatuista sammakoista iloisiin tonttuihin

Maailman ensimmäinen joulukortti herätti kohun, mutta käynnisti korttibuumin. Nykyisin yhä useampi lähettää paperisen kortin sijasta sähköisen tervehdyksen.

Teksti Heidi Nevalainen, kuvat Postimuseo, Flickr, Heidi Nevalainen

Joka vuosi päätän, että nyt en enää lähetä joulukortteja. Ja joka vuosi sitten kuitenkin löydän itseni istumasta korttipohjien, liimapuikkojen ja koristekuvien keskeltä askartelemassa tervehdyksiä läheisilleni.

Moni muu on tehnyt kanssani saman päätöksen, mutta pysynyt päätöksessään minua sitkeämmin. Kun vielä 2000-luvun alkuvuosina Posti jakoi yli 50 miljoonaa joulukorttia vuosittain, on määrä viime vuosina ollut enää n. 14 miljoonaa.

Ainakin yksi syyllinen on selvä: digitalisaatio. Vuosituhannen vaihteessa harva vielä lähetteli joulutervehdyksiä sähköpostilla tai tekstiviestillä. Nykyisin jouluinen viesti lähtee puhelimesta parilla sormen napautuksella läheisille viestisovellusten kautta. Jouluntoivotukset voi jakaa myös somessa. Ehkä joulukortin lähettämisestä on tullut se työläämpi, kalliimpi ja aikaa vievämpi vaihtoehto.

Punaviiniä vai luumuvanukasta?

Alun perin joulukortti oli itse asiassa se helpompi ratkaisu. Jouluna oli nimittäin ollut tapana kirjoittaa tuttaville henkilökohtaisia tervehdyksiä. Jos tuttavapiiri oli laaja, oli kirjoittamisessa aikamoinen urakka. Tämä ongelma oli myös englantilaisella Sir Henry Colella, jonka kehittämää korttia pidetään maailman ensimmäisenä joulukorttina.

Henry Cole pyysi taiteilijatuttavaansa piirtämään kuvan, johon oli jo valmiiksi kirjoitettu joulun ja uudenvuoden toivotukset niin, että vain saajan ja lähettäjän nimi piti itse kirjailla. Näitä kuvia Cole sitten painatti kivipainossa tuhat kappaletta vuonna 1843. Osan hän lähetti itse ja osan laittoi myyntiin.

Korteista tosin nousi kohu. Kuvan ideana piti olla, että jouluna muistetaan köyhiä, mutta näyttikin siltä, että joulupöytään kokoontuneessa perheessä pieni lapsikin juo punaviiniä. Joku tosin sanoi, että lapset maistelevat luumuvanukasta, ja hyväntekeväisyys on esillä kortin reunoilla.

Kohu toi kuitenkin julkisuutta, ja seuraavana vuonna kaupoissa oli jo huomattava määrä painettuja kortteja. Ilmiö levisi lopulta Englannista ympäri Eurooppaa.

Kyseenalaisia kuva-aiheita

Ensimmäisestä Suomeen tulleesta joulukortista ei ole tietoa. Ulkomailta se luultavasti tuli. Ainakin yksi Wienistä vuonna 1856 lähetetty uudenvuodenkortti on tallella Kansallismuseon kokoelmissa. Sen kuvituksena on enkeleitä.

Alkujaan joulukorttien kuva-aiheet eivät tosin olleet erityisen jouluisia, ja uskonnollinen kuvastokin tuli mukaan myöhemmin. Syy saattaa olla siinä, että kuvituksen aiheet otettiin uudenvuoden korteista. Siksi korteissa oli kesäisiä maisemia, neliapiloita ja lintuja. Kukkiakin oli, mutta lähinnä ruusuja, kieloja ja kirsikankukkia. Hyasintista tuli joulukukka vasta myöhemmin.

Nykyisin yksi suosittu joulukorttityyppi on omasta valokuvasta teetetty kortti. Perheen lapset tai lemmikit poseeraavat niissä jouluisissa asuissa tai somisteissa. Keksintönä tämä ei kuitenkaan ole uusi, sillä valokuvakortteja lähetettiin jo 1800-luvulla, kun valokuvauskin kehitettiin. Kuvat olivat mustavalkoisia, mutta niitä saatettiin värittää käsin.

Jotkut entisaikojen kuva-aiheista vaikuttavat nykysilmiin vähän kummallisilta. Eräässä kortissa kaksi pientä lasta kompuroi syvässä lumihangessa ilman käsineitä, selvästi kärsivin ilmein – ja alareunassa on teksti God Jul (Hyvää joulua). Kummalliselta aiheelta tuntuvat myös nokisutarit tai puiseen tynnyriin sullotut lapset.

Jos tänä päivänä joulukortissa on eläin, on se todennäköisesti jokin söpö lemmikki tai klassinen punatulkku. Ennen vanhaan se saattoi olla myös miekalla surmattu sammakko tai kuollut punarinta. Sikakin oli tietysti suosittu aihe – tosin joskus sitä jahdattiin kuvassa veitsellä uhaten.

Lihavia joulupäiviä!

Ensimmäisiin joulukortteihin kirjoitettiin usein ”Hyvää joulua, rauhaa rakkautta, leipää ja lämmintä”, ”lihavia joulupäiviä” tai ”parhainta ruokahalua joulupäiviksi”. Elettiin aikaa, jolloin suurella osasta kansasta oli jatkuvasti nälkä. Myös raamatunlauseita kirjoitettiin ja kerrottiin omasta terveydentilasta.

Nykyisin toivotetaan useimmiten ihan yksinkertaisesti hyvää joulua. Ajatus on tärkein: kortin saajalle toivotaan varmasti oikeastikin kaikkea hyvää. Sanotaan, että joulu on muistamisen aikaa, ja siihen tarpeeseen joulukortti istuu oivallisesti. Se on perinteisesti ollut myös hienovarainen tapa ylläpitää ihmissuhteita.

Pari vuotta sitten Posti teetti suomalaisille kyselytutkimuksen. Sen vastaajista yli 80 prosenttia kertoi saaneensa postissa joulutervehdyksen, tyypillisesti joulukortin. Vastaajilta kysyttiin myös, mitä joulutervehdystä he eniten arvostavat. Yli puolet valitsi kortin, kirjeen tai paketin. Tekstiviestiä tai someviestiä toivoi vain 8 prosenttia vastaajista.

Lähde: Postimuseo ja Posti