Merimieslähetyksen alku Kotkassa
Ensimmäinen rukoushuone aloitti jo 1880-luvulla.
Teksti Ulla-Maija Sievinen, kuva Kymenlaakson museo
Merimieslähetystyö alkoi Kotkassa jo varhain. Vuonna 1881, vain kaksi vuotta sen jälkeen, kun Kotka oli saanut kaupunkioikeudet, perustettiin Kotkan merimies- ja sisälähetysyhdistys. Se rakennutti rukoushuoneen, mutta raskaan velkataakan painama yhdistys luovutti sen vuonna 1901 Metodistikirkolle.
Tähän kauppakirjaan sisältyi ehto: talossa oli jatkuvasti ylläpidettävä lukusalia merimiehiä varten. Näin Kotkassa alkoi merimieslähetystä hoitaa muuten vain vähän levinnyt metodistiseurakunta.
Vanhan yhdistyksen työ jatkui heikoissa kantimissa, kunnes Suomen Merimieslähetysseura otti hoitoonsa sen aseman ja palkkasi vakinaisen hoitajan vuonna 1921.
150 kiloa kirjallisuutta laivoihin
Salem-seurakunta, joka sijaitsi Kymenlaaksonkatu 3:ssa, oli Metodistikirkon tärkein toimipaikka Kotkassa. Rakennuksessa oli koruton, noin 150 hengelle riittävä kirkkosali, lukusali ja seurakunnan pastorin asunto. Pastorina toimi lähes 40 vuoden ajan Väinö K. Alanko, myöhemmin Paul Nyqvist.
Salem-kirkossa korostettiin, että sen ovet olivat avoinna kaikille merimiehille, riippumatta heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan. Se oli avoinna joka päivä, ja lukusalissa oli noin 80 sanoma- ja aikakauslehteä kuudella kielellä eri puolilta maailmaa. Käytettävissä oli seurapelejä, kirjoitusvälineitä ja radio. Kirkko huolehti merimiesten postilähetyksistä.
Muista maista tulleille tämä oli varsin tärkeää. He saivat tietoja omasta maastaan ja olivat kirjeitse yhteydessä omaisiinsa ja ystäviinsä.
Kirkossa järjestettiin myös raamattutunteja ja illanviettoja. Eniten merimiehiä oli mukana joulujuhlissa, joissa esitettiin ohjelmaa eri kielillä.
Laivakäynneillään pastori otti yhteyttä merimiehiin, kutsui heitä kirkkoon ja jakoi kirjasia ja erikielistä kirjallisuutta - Alli Lahtisen tutkimuksen mukaan noin 150 kiloa vuosittain.
Sosiaalihallituksen pääjohtajana ja kolmesti sosiaali- ja terveysministerinä toiminut, Kotkassa asunut ja aiemmin kaupungin lastensuojelujohtajana työskennellyt Alli Lahtinen (1926-1976) julkaisi vuonna 1956 ansiokkaan tutkimuksen Merimiehet Kotkassa.
Kirkkoherra huolehti merimiesten posteista
Suomen Merimieslähetysseuran asemanhoitajana oli 1950-luvulla Kotkan seurakunnan kirkkoherra, rovasti Lauri Pietilä. Hän toimi Kotkan kirkkoherrana vuosina 1945–1957.
Vuonna 1955 hän teki 406 laivakäyntiä. Hän jakoi laivoissa Merimiehen Ystävä -lehteä ja muita lehtiä ja kirjallisuutta ja huolehti merimiesten posteista. Hänellä oli myös aikaa henkilökohtaisiin keskusteluihin.
Merimieslähetysseuran melko karu lukusali sijaitsi Laivurinkatu 4:ssä. Lehtien lisäksi viihdykkeenä oli vanha fortuna-peli.
Tärkeimmät tilaisuudet olivat kaksi kertaa vuodessa vietetyt lähetysjuhlat ja joulujuhlat. Joulujuhliin osallistui yleensä 200–300 merimiestä.
Suomalaiset kertovat käyvänsä ulkomaiden satamissa ollessaan mielellään merimieskirkoissa, joissa papit ovat monella tavoin olleet heidän tukenaan. - Alli Lahtinen
Rahallista apua ei annettu
Alli Lahtinen kertoo merimieslähetystoiminnan merkityksestä:
”Se on ollut ja on erittäin suuri. Suomalaiset kertovat käyvänsä ulkomaiden satamissa ollessaan mielellään merimieskirkoissa, joissa papit ovat monella tavoin olleet heidän tukenaan. Kotimaassa he eivät sen sijaan kaipaa kirkkoa, kotoisa tunnelma vallitsee muutenkin ympärillä, omia asioita on helppo hoitaa omalla kielellä ja lukemistakin on saatavissa.
Nykyisin ovat myös ulkomaalaisten merimiesten etäisyydet kotimaasta lyhentyneet - laivojen nopeuden ja linjojen säännöllistymisen ansiosta - joten hekin voivat hoitaa asiansa useimmiten kotimaassa käydessään. Lukusaleilla erikielisine lehtineen ja kirjoineen on heille edelleenkin merkitystä.”
Merimiehet toivoivat, että merimieslähetyksestä voisi saada apua käytännön pulmiin, kuten vaikkapa tilanteessa, jossa merimies on ilman omaa syytään jäänyt maihin laivan lähtiessä jatkamaan matkaansa. Työvaatteissaan, ilman rahaa vieraalla paikkakunnalla oleva mies lähtee tällöin etsimään keinoja, millä voisi ”ottaa laivan kiinni”.
Lahtinen jatkaa: ”Äskettäin kävi kaksi miestä pyytämässä merimiespastorilta lainaa matkustaakseen laivansa jäljessä Turkuun. Pastorin oli kuitenkin pakko huomauttaa, että hänen toimintaansa kuuluvat vain hengelliset asiat.”