Hyvällä tiellä

Olen saanut tutustua ihmiseen, joka on elänyt koko pitkän elämänsä seurakunnan parissa. Hän on muistellut muun muassa seurakuntanuorissa vietettyjä vuosia. Seurakuntanuorille tuona aikana tärkeitä asioita olivat muun muassa raittius, hyvä tavat ja osallistuminen jumalanpalveluksiin. Muistoissa ovat myös yhteiset lentopallopelit pastorin kanssa. Seuroissa käytiin. Aikuisuuden ystävien kanssa tehtiin retkiä, osallistuttiin talkoisiin, kahviteltiin ja elettiin arkea yhdessä. Seurakuntakavereista sai edelleen seuraa, kun lähdettiin messuun tai lähetyslounaalle.

Kun elämä toi eteen kaikkein raskaimman kokemuksen, oli liikuttavan kaunista nähdä, kuinka seurakunnassa tutustuneet ystävykset tukivat toisiaan. Seurakuntalainen on lapsesta asti kasvanut toisesta välittämiseen.

Tiedän, että myös muut kuin seurakunnan parissa kasvaneet välittävät toisistaan ja osoittavat lähimmäisenrakkautta. Ihan omasta kokemuksesta voin myös todeta, että joskus aktiivinen seurakuntalainen pahoittaa toisen mielen. Se tietenkin tuntuu ristiriitaiselta, koska lähimmäisen rakastaminen on Jumalan seurakuntalaiselta odottama elämäntapa.  

Jeesuksen seuraaja saa innoituksensa lähimmäisen rakastamiseen siitä, että Jumala rakastaa ihmistä, vaikka ihminen ei olisi omilla toimillaan sellaista rakkautta ansainnut. Jumalan rakkaudesta riittää kaikille. Jeesus on myös antanut lähimmäisestä välittämisen erityiseksi tehtäväksi elämässä.

Seurakuntalaisen elämässä toteutuu parhaimmillaan Jeesuksen antama kaste- ja lähetyskäsky: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Jeesuksen hyvyys tulee keskellämme todeksi, kun ihminen kohtaa kärsivän myötätuntoisesti.

Nina Eskoli
Kirjoittaja on kappalainen Kotka-Kymin seurakunnassa.

Kädet kiedottuina toisten käsien päälle.
Kuva: Juuso Westerlund / Kirkon kuvapankki